Perjantaillekin on riittänyt touhua. Ajelin keskipäivällä porukoille, kun äiti kutsui käymään, ja siellä sitten vierähti tunti jos toinenkin. Koirat pääsivät juoksemaan pihalle, kun äiti intoutui heittelemään niille keppiä. Koirat nauttivat olostaan ja juoksivat kilpaa pitkin pihamaata. Kyllä kelpasi! Elisa ja Eveliina olivat myös innolla koirille rapsutuksia jakelemassa, ja mikäs niiden mielestä sen mukavampaa.

Vierailun jälkeen ajeltiin Viinijärvelle Hannan ja Jatsin luo pitkästä aikaa. Olemme jo alkuviikosta lähtien yrittäneet Hannan kanssa saada aikatauluja natsaamaan yhteen, mutta vasta tänään se onnistui. Hanna sai pojille lapsenvahdin, joten päästiin pitkälle lenkille. Sää oli raskas ja nihkeän hiostava, joten hiki siinä tuli. Koiratkaan eivät ihmeemmin jaksaneet riehua, mutta saivatpahan reippaan lenkin ulkosalla.

Ajoin kotiin tullessa vielä uudestaan porukoiden kautta hakeakseni sahan, jonka olin unohtanut ottaa mukaan lähtiessäni. Keräilin eilen jälkitreeneissä metsästä keppejä, ja koska ihmisen pitää saada olla perfektionisti, sen pitää saada myös suunnilleen samanmittaisia keppejä jälkeä varten.

Kävin kotona vain kääntymässä. Ajelin Prismalle syömään, kun äiti päätti ruuan tarjota. Ruokailun jälkeen kello olikin jo niin paljon, että piti lähteä ajelemaan Pärnävaaralle tottistreeneihin. Luulin, että myöhästyisin vähän, mutta olinkin ensimmäisenä paikalla. Ehdin sahata kolme keppiä, mutta touhu oli kyllä sen verran vaativaa, että saattoi isä pilvenreunalta vain päätään pudistella ja ajatella, että taas se tytär tekee yksinkertaisesta asiasta mahdollisimman vaikeaa. Elämä on.

Paikalle ei meidän lisäksi ilmaantunutkaan kuin Mika ja Lyyti sekä Piia ja Urho. Rini sai juoksunsa ansiosta jäädä taas viimeiseksi tekemään. Pääsin ensimmäiseksi räiskimään ja paukuttelemaan, kun Mika otti treeneihin mukaan yhdistyksen pyssyn. Oli aika nastaa.

Rinille halusin mahdollisimman kisamuotoisen suorituksen. Otimme ilmoittautumisen aluksi ennen kuin siirryttiin varsinaiseen asiaan.
Seuraaminen meni mukavasti. Laukaus tuli edestäpäin kokeesta poiketen, kun en pitkän tauon jälkeen halunnut ottaa suorilta laukausta takaa, jos vaikka sattuisi tapahtumaan jotain odottamatonta (9-millisestä pyssystä lähtee aika kova ääni). Rini kääntyi katsomaan laukaukseen päin, mutta jatkoi heti seuraamista. Toisen paukun jälkeenkin kääntyi katsomaan, mutta palasi jälleen seuraamaan. Palkkasin välissä kissanruualla. Palkkauksen jälkeen teimme seuraamiskaavion loppuun ja Rini teki hienosti. Vaikka se reagoikin laukaukseen kiinnittämällä siihen huomiota, sen ei pitäisi kokeessa hirveästi vähentää pisteitä, koska toimintakyky kuitenkin säilyy koko ajan.

Liikkeestä istuminen oli nopea ja napakka. Ei korjaamista.

Liikkeestä maahanmeno oli myös nopea. Luoksetulo oli tosin sen verran hidas, että jouduin koiraa kannustamaan. Mun pitää ottaa treeneissä pakoja taas ennen koetta, jos sen vauhdin saisi kuntoon.

Lainasimme Lyytin kapulaa noutoihin, että olisi vieras kapula. Tasamaanoudossa vino luovutusasento, mutta muuten oikein hyvä. Korjasin luovutusasennon ja palkkasin.

Hyppynouto oli oikein hyvä. Yhdellä käskyllä koko liike, eikä koira rämistellyt. Rini kyllä hyppää ihan esteen edestä ottamatta vauhtia lainkaan, mutta se on musta parempi kuin se, että sillä olisi hillitön vauhti ja se rämistelisi esteeseen. Luovutuksia myöten hyvä liike.

Estehypyssä kävi sitten niin, että heitto meni vinoon. Koiran palatessa takaisin näin, että se kiertää, jos en anna toista käskyä, joten annoin. Otin liikkeen uudestaan, ja taas toisella sain täydellisen heiton. Yhdellä käskyllä taas noudot ja kiipeämiset edestakaisin. Hienoa :)

Piia oli jäänyt kentän toiseen päähän ampumisen jälkeen wubban kanssa. Olin pyytänyt Piiaa heiluttelemaan wubbaa merkistä, jotta Rini älyäisi sen olevan siellä palkkana. Rini olevinaan noteerasi wubban, muttei eteenlähetyksessä kuitenkaan irronnut kymmentä metriä kauemmas. Kutsuin koiran takaisin, pyysin Piiaa vinguttamaan wubbaa, otin uudestaan seuraamispätkän ja lähetin. Ja kylläpä irtosi! Näitä pitää tehdä paljon. Otin lopuksi muutaman eteenlähetyksen niin, että lähetin koiran eteen, ja kun se lähti, heitin wubban perään. Nähtäväksi jää, saanko koiran lähtemään tarpeeksi kauas kokeessa, koska millään opilla en saa wubbaa lentämään 50 metrin päähän.
Mikalla on vahva uskomus, että jos noin hyvä tottis tehdään, niin tulee eteenmenon mennessä pieleenkin ainakin 80 pistettä. Noh, mitä tahansa voi tapahtua, ja perfektionistina haluan kaiken sujuvan tietenkin mahdollisimman hyvin.

Kun pyssy oli kerta matkassa, otin Neven hihnaan ja pyysin Mikaa ampumaan meille. Seisoin vain paikallani ja annoin Neven touhuta ja liikkua niin kuin se itse halusi. Mika ampui n. 30 m päässä. Neve ei tarvitse paukkusiedätystä, se vaan kääntyi katsomaan ampujaan päin, kun pamahti, ja kallisti päätään kuin kysyen, että mitä ihmettä sä siellä oikein räiskit. Toisella laukauksella reaktio oli ensimmäistäkin pienempi. Neven kanssa ei muuta tänään tehtykään, mutta on sillä ollut taas niin jännä päivä, ettei tähän varmaan muuta olisi tarvittukaan ;) Paukuttelun jälkeen päästin Neven irti ja se kävi ystävällisesti tervehtimässä sekä Mikan että Piian. Siitä se vaan reipastuu koko ajan!

Kotona sahailin loput jälkikepit kämppiksen avustuksella, ja nyt kepit ovat tuolla keittiössä keräämässä hajuja. Nyt kun saisi vielä hankittua pyykkipoikia, niin saisi merkkejäkin omasta takaa!