Tarina koirasta, joka halusi olla masokisti

Eräänä kauniina maanantaiaamuna pieni Nefertiti Nia päätti, että tänään katkeaisi kamelin selkä. Se oli jo kauan himoinnut itselleen pientä pehmoleluankkaa, joka myös WooDoo Ankkana tunnettiin.

Valitettavasti ankan nimelle oli selitys - se palveli Kekkosslovakian presidenttiä neulatyynynä. Pieni Nefertiti Nia oli tästä autuaan tietämätön. Se tarttui aamulla pieneen ankkaan, ravisteli sitä iloisesti niin, että pieniä neuloja lenteli pitkin olohuoneen lattioita. Samalla pieni neula pisti sitä kitalakeen, jolloin se päästi irti ankasta. Ankka sinkoutui sohvan alle. Pian Tanskaslandiassa esitettiin kysymys:

"Missä on WooDoo Ankka?"

Pieni Nefertiti Nia meni mielistelemään Kekkosslovakian presidentti Kekkosta - sehän ei asiasta tiennyt ainakaan yhtään mitään. Niinpä Kekkosslovakian presidentti Kekkonen ja Tanskaslandian presidentti Tana-A kyykkivät pitkin olohuonetta WooDoo Ankkaa etsien. Ankka löytyi sohvan alta ja tarina sai arvoisensa päätöksen. Pieni Nefertiti Nia pysyy toivottavasti jatkossa erossa WooDoo Ankasta.

Kävin katsomassa päivällä Raian viisipäistä pentulaumaa. Somia olivat! Corgipentujen vaiheista kiinnostuneet voivat seurata pentujen kehitystä Raian ja Olivian omasta blogista: http://raiajaolli.vuodatus.net/

Iltapäivällä ennen hakutreenejä suuntasin koirien kanssa Kaunislahteen, jotta neidit saisivat vähän vilvoitella ennen treenejä. Kamera oli mukana kiitos aurinkoisen sään, tosin en pahemmin ehtinyt kuvailla. Tässä kuitenkin jokunen otos:

Reissu päättyi kosteahkosti mun osalta, kun heitin Neven lempparipallon veteen saadakseni Nevenkin uimaan. Pallon heiton ideana oli pyhä uskomus, että se kelluu. Noh, eipä kellunut. Joten eikun jorpakkoon kahlaamaan ja palloa metsästämään. Vaan onnistuinpa tavoitteessa: Neve tuli uimaan mun perässä!

Koipien kuivattelutuokion jälkeen suuntasin Lehmon levikkeelle hakuporukan kokoontumiseen. Me oltiinkin tänään omalla porukalla. Rini oli viimeisenä, kun se tosiaan juoksee.

Otin Neven mukaan tallaamaan aluetta. Se muisti selvästi tilanteen viikon takaa, mutta oli rauhallisempi. Se vieläkin väisteli ihmisiä, mutta meni haistamaan, kun kukaan ei kiinnittänyt siihen huomiota. Neven kanssa tehdään siis ainakin parin viikon ajan ihan vaan sitä, että se saa tulla tallauksiin mukaan. Kun Neve huomasi, ettei kukaan vaadi siltä mitään, se oli rennosti ja kulki iloisena mun mukana.

Hakualue oli suhteellisen tasainen, nousi alusta ja oikealta hieman ylöspäin. Alueen alkulaita metsää, loppuosa tiheää hakkuuryteikköä. Tuuli puhalsi hieman vasemmalta. Pistin hommaan kerralla haastetta: yhteensä neljä ukkoa (molemmilla puolilla siirtyvät ukot), enkä halunnut tietää, minne ukot menivät. Oikealle puolelle aluetta menevä ukko palkkasi vasta luvasta, vasemmanpuoleinen sai palkata heti, kun koira tuli näytölle. Ilmaisut irtorullilla.

Rini oli into piukeana päästessään pitkästä aikaa tosihommiin. Otimme alussa ilmoittautumisen, tarkoituksena tehdä mahdollisimman koemuotoinen suoritus. Lähetin Rinin ensin oikeaan etukulmaan. Koira irtosi hyvin takarajalle asti, löysi ukon ja ilmaisi hyvin. Näytöllä pyysin koiran maalimiehen luona sivulle, maalimies tuli esiin piilosta ja palkkasi vasta, kun vapautin koiran. Rini ei hätkähtänyt tällaisesta palkkauksesta ollenkaan.

Lähetin koiran vasempaan etukulmaan tarkistamaan, josko siellä olisi maalimies. Rini kaarsi ensin voimakkaasti oikealle, mutta annoin sen mennä, kun se teki hyvin töitä. Tämä kannatti, sillä Rini oikaisi kurssin oikeaan suuntaan ja löysi maalimiehen. Maalimiehet olivat kunnolla piilossa niin, ettei pressun alta näkynyt kuin rulla. Rini kävi vielä tarkistamassa aivan etukulmaan jätetyn tyhjän piilon ja palasi sitten maalimiehelle. Se otti rullan, teki loistavat ilmaisut ja sai jälleen kiitosta maalimiehellä.

Kolmas pisto tehtiin taas oikealle. Maasto vietti keskilinjalta oikealle hieman ylöspäin, joten koiran piti tosissaan irrota saadakseen hajun. Eipä ollut ongelmaa - Rini irtosi hyvin, eikä aikaakaan, kun se tuli takaisin rullan kanssa. Ilmaisut se teki taas iloisesti, ja se meni somasti maalimiehen vierelle makaamaan palkkaa odottaessaan. Maalimiehenä toiminut Sanna sai hymyn huulille todetessaan rakastavansa Riniä, kun se on niin kiltti ja ystävällinen tullessaan makaamaan maalimiehen kylkeen kiinni. Otin Rinin taas sivulle ennen palkkausta. Koira ei näyttänyt kolmen loistavan piston ja upean työskentelyn jälkeen vielä lainkaan väsyneeltä.

Neljäs pisto tehtiin sitten vasempaan takakulmaan. Itseäkin alkoi hämmästyttää, kun odotin, että Rini merkkaisi hajun. Sen suu meni heti kiinni ja se katsoi suoraan siihen suuntaan, mihin sitä olin lähettämässä. En voinut millään uskoa, että se olisi vielä hajulla, joten odotin hetken. Kun sitten tajusin, että neiti on muuten ihan tosissaan hajulla, lähetin sen ja neiti ampaisi taas matkaan tyynen varmasti. Me vaan Mikan kanssa äimisteltiin keskilinjalla neidin upeaa työskentelyä. Koira katosi ryteikköön eikä sitä kuulunut pitkään aikaan. Ihmettelin tovin jos toisenkin, mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu, kunnes iloinen koira loikkasi ryteiköstä rulla suussa. Näytölle lähdettäessä paljastui, että ryteikön takana olikin ollut melkoinen tehtävä - iso pahvilaatikko peitettynä maastoverkolla. Rini oli kuulemma pitkään pyörinyt sen ympärillä, mutta löytänyt lopulta rullan. Neljä pistoa ja neljä ukkoa, ennenkaikkea aivan loistavaa työskentelyä. Olin syystäkin ylpeä pikku plyymerlestäni!

Mika totesi loppuun, että nyt meillä ei ole sitten tänä kesänä enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä niihin pk-kisoihin. Katsotaan, miten tilanne elää - onhan tässä tottiksien eteen aika paljon tekemistä, kiintorullailmaisusta puhumattakaan. Himo ja into lähteä olisi kyllä kova. Huomenna siis tottistelemaan!