Parissa päivässä ehtii tapahtua monenlaista, mistä ei sitten ole ollut aikaa eikä jaksamistakaan kirjoitella aiemmin tänne. Työviikko vei kaikki mehut näillä helteillä.

Rinin kanssa tehtiin pientä hienosäätötreeniä vielä loppuviikosta keskiviikkona ja torstaina. Treenien lisäksi käytiin uimassa Kaunislahdessa, ja siellähän oli jo niin lämmintä vettä, että sinne saattoi mennä itsekin. Juoksuisten ja juoksuaan lopettelevien narttujen kanssa on ollut näppärä kulkea, joten Kaunislahdessa on tullut parin päivän aikana ajeltua vähän enemmänkin.

Tässä kuvia torstailta:

Neven korvateippi ei selvinnyt uintireissusta, joten kotona odotti uusi teippaussessio. Tässä neidit uimasilla.

Trion vauhdikasta menoa

Aina sitä vaan hämmästelee, miten samanoloisia nää siskokset on

Törmäys

Loikka

"Mikä siinä tiellä oli?"

"Oho, onko se kuollu?!"

"No me ei sille kyllä ainakaan tehty mitään..."

"Jospa vaan kävellään hiljaa pois niin ettei kukaan huomaa..."

Ja sinne jäi makaamaan karjakoira.

Katla elpyi kuin ihmeen kaupalla päästessään veteen.

Rini thö Lörppähuuli taas vauhdissa ;)

Söpö pieni pystykorva

Katlan hitusen söpö uintikuva

Neve ui nykyään kuin vanha tekijä: se varmaan asuisi järvessä, jos se saisi valita. Nyt tuntuu oikein kummalta ajatella, ettei se ole edellisessä kodissaan välittänyt uimisesta. Tyttöjen kanssa on kylläkin melkein mahdotonta uida, koska Rini on niin hulluna kaikenlaisten pärskeiden perään. Neven kanssa yhdessä uiminen sen sijaan sujuu oikein mukavasti, vaikka sekin harhautuu välillä niin lähelle, että raapaisee epähuomiossa jotain liikkuvaa raajaa.

Torstaina käytiin jäljestämässäkin. Tuija tallasi Nevelle namijäljen, joka alkoi pitkällä suoralla, sen jälkeen 90 asteen kulma vasempaan ja jälki kaartui viistosti kaarella takaisin lähelle aloituspistettä. Jälki oli Nevelle vaativa: se jäljesti hyvin kulmaan saakka, jossa se meni yli, mutta osasi hienosti pienen kannustuksen jälkeen etsiä jäljen uudestaan. Pariin otteeseen se harhautui jäljeltä, mutta aina me sinne jotenkin löydettiin takaisin.

Neve jäljestämässä

On ollut ihana huomata, kuinka Neve rakastaa kaikkea toimintaa. Se odottaa innolla jäljestämään pääsemistä, ja ehkäpä sitä tokoakin vähitellen saadaan taas treenattua. Neve pysyy suhteellisen hyvin paikallaan jo häiriöttömässä tilassa ja tilanteessa ja osaa melkein istua käskystä. Tokoa emme ole treenanneet vielä mitenkään täysipainoisesti, vaan Neve on saanut nyt pääasiallisesti kotiutua meille edelleen. Aikamoinen sähköjänis siitä on tullut, kun siltä ei tunnu virta loppuvan millään.

Rinin juoksu on tältä erää taas ohi, ja Neven juoksu alkaa olla tärppipäivillä. Onpa ihana saada tämä rumba ohi! Kohta päästään varmaan taas agilitytreeneihinkin ;)