Sovin jo viikonloppuna tottistreenit Pärnävaaralle Marin ja Wallun kanssa. Sainpa houkuteltua Ellin ja Katlankin mukaan ;) Kenttä siis kutsui seiskalta.

Rinin kanssa touhuttiin jälleen viimeisenä, mutta se näyttää sopivan meille hyvin, kun neiti ehtii autossa kerätä intoa sillä aikaa, kun muut tekee. Päivän teemana jäävät liikkeet, luoksetulo ja eteenlähetys.

Tein helpotettuja jääviä, jotta saataisiin onnistuneita suorituksia. Annoin käsiavun istumiseen ja palkkasin heti, tein pari toistoa ja otin lopuksi ihan kunnon suorituksen. Hyvin sujui. Istumisen jälkeen liikkeestä maahanmeno, johon myös käsiapu ja heti palkka. Lopuksi taas koemuotoinen suoritus, mutten mennyt kovin kauas. Hyvältä näyttää.

Palkkasin viimeisestä maahanmenosta Elliltä lainaamallani boomerilla, joka näyttikin olevan Rinille erityisen mieluinen. Jätin neidin maahan ja lapustin kauas luoksetuloa varten. Olipas koiralla vauhtia! Palkkasin suoraan jalkojen välistä niin, että koira sai napata suoraan leluun. Onnistuneeseen suoritukseen oli hyvä lopettaa.

Lopuksi eteenlähetystä. Tänään treenattiin niin, että Elli vei Rinin näkemättä boomerin n. 30 metrin päähän. Ennen lähetystä annoin Rinille vihjesanan "lelu". Seuruutin pienen pätkän ja lähetin. Rini lähtee hyvin, mutta alkaa parinkymmenen metrin päässä heittää hyrrää kuikuillessaan, lentääkö perään jotain. Sittenpä se äkkäsikin boomerin maassa, jonne se meni hyvin. Kehuin ja otettiin uudestaan samalla matkalla. Tällä lähetyksellä selvittiin vain yhdellä hyrrällä, jonka jälkeen koira muisti lelun ja juoksi sille. Kolmas toisto niin, että lelu oli n. 35 metrin päässä. Yksi hyrrä, muuten hyvä suoritus. Viimeistä toistoa varten Elli jätti lelun lähelle, jotta saataisiin suoritus, jossa koira ei heitä hyrrää. Hyvin onnistui. Heittelin kivaa lelua loppupalkaksi.

Lähdettiin Ellin kanssa uittamaan neitokaiset ennen jäljestyssessiota, jotteivät ne ihan läkähtyisi kuumassa autossa. Uinti olikin neideille mieleen.

Pärnävaaralla otettiin vielä näyttelytreeniä tytöille. Ensin Rini ja Katla peräkkäin. Rini on kuin unelma - se esiintyy niin kauniisti ja sitä on ihana kuljettaa, kun se liitää siinä vierellä. Sitten vaihdettiin Ellin kanssa koiria: minä otin Katlan ja Elli Rinin. Rini menee hienosti, vaikken minä olisikaan hihnan toisessa päässä; Katlakin menee mukavasti, kun sitä vaan vähän innostaa ja tsemppaa.

Sitten varsinaiseen haasteeseen: näyttelytreeni Nevelle. Seisominen on kuulemma sujunut neidin näyttelyissä aiemmin ihan mukavasti, mutta se liikkuminen toisten perässä... Ymmärsin yskän - heti, kun Elli lähti liikkeelle Rinin kanssa, Neve aloitti hillittömän kiskomisen. Olin osannut varautua tähän jo etukäteen, joten vaihdoin Rinin kurkkarin Nevelle. Se aikansa telkkusi mun vierellä, mutta ymmärsi ennen pitkää, ettei kiskomisesta seuraa kuin kakomista. Parin kierroksen jälkeen Neve kulki jo ihan mukavasti. Otettiin uusintana pari kierrosta ensin niin, että kävellään vain peräkkäin ja sitten siitä lähdetään kiihdyttämään juoksuksi. Neve kulki tosi hienosti eikä kiskonut enää yhtään. Otin lopuksi vielä seisomiset. Neve on niin herkkä korjaamaan asentoaan, että asettelin sen mieleiseeni seisontaan ja annoin sille ihan kokeilun vuoksi käskyn "odota", joka on meillä ollut paikallaolokäskynä. Neitihän seisoi paikallaan etevästi! Sovittiin Ellin kanssa, että otetaan pari näyttelytreeniä lisää vielä, niin rutiini tulee Nevellekin tutummaksi. Ensi kerralla sen voisi myös räpeltää läpi.

Näyttelytreenien jälkeen kavuttiin takaisin autoon ja ajeltiin vähän matkaa Joensuuhun päin. Pärnävaarantien varressa oli hyvää metsää, joten pysäköin auton tien reunaan ja lähdettiin tallaamaan jälkiä. Elli tallasi Nevelle ja minä tallasin Katlalle.

Nevelle suora jälki, jolla makkaraa jokusen metrin välein, välillä vähän tiheämmin. Namivälimatka oli Nevelle hyvä, nyt se joutui tekemään kunnolla töitä. Neve nosti jäljen taas ihan itse, vaikka tallaaja en ollutkaan enää minä, ja se teki tarkkaa työtä aika reippaalla tahdilla. Hassu pieni koira se on: sen nenä kulkee jälkeä pitkin, mutta takapuoli vatkaa jäljen molempia puolia.

Katla ajoi vielä hienosti oman jälkensä ennen kuin lähdettiin Ellin kanssa pienelle lenkille koirien kanssa. Kylläpä ne jaksoivatkin riekkasta pitkin metsää! Neve ja Katla tulevat erinomaisesti toimeen keskenään, joten tyttöjen kanssa on kiva lenkkeillä. Lenkin jälkeen pakkauduttiin taas autoon ja huristeltiin kotiin Marjalan ABC:n kautta - olivathan reippaat ohjaajat hienon treenisession jälkeen ansainneet jätskin ;)