No nyt se on sitten korkattu: meidän haku-ura nääs! Vielä ei ole aihetta uusiin tittelibileisiin, mutta ollaan jälleen yhtä kokemusta rikkaampia ja viisaampia. Ylituomarina oli Tuuli Sivenius, mutta hakukoirien tottiksen ja maaston arvosteli Eija Koistinen.

Päivä alkoi klo 9.00 tottiksella. Vaikka päivä ei ollut vielä pitkällä, kentällä oli tuhottoman kuuma. Käytin Rinin Pärnävaaran edessä olevalla lammella uimassa vielä ennen tottiksiin menoa, mikä helpotti neidin oloa hieman.

Alokasluokkaan oli ilmoittautunut 3 koirakkoa, joten me tehtiin tottis ryhmänä. Me aloitettiin Rinin kanssa lepotauolla. Mikäpäs siinä. Lepotauolta pääsimme suoraan tekemään varsinaisia kisaliikkeitä, ja viimeisenä paikkamakuu.

Rini yllätti höpelökohtauksellaan, kun tuomari vahvisti kentällä ollutta aloitusviivaa - tuomarista tulikin mörkö. Ihan ihmetytti, kun ei näitä tilanteita ole pitkään aikaan taas ollut. Onneksi tuomari oli ymmärtäväinen ja antoi koiran kunnolla käydä haistelemassa ennen kuin jatkettiin eteenpäin. Tilanne oli kuitenkin niin outo, että Rini paineistui, ja se näkyi seuraamisessa.

Seuraamisen ensimmäinen pitkä suora oli ihan hyvää seuraamista. Rini ei korvaansa lotkauttanut paukuille ja seurasi hyvällä paikalla ja mukavalla vireellä. Täyskäännöksen jälkeen sen kontakti alkoi tippua ja välimatka lisääntyä. Nopeuden muutoksissa se taas skarppasi, mutta normikävelyllä se otti etäisyyttä eikä tehnyt lainkaan yhtä hyvää seuraamista kuin normaalisti. Henkilöryhmässä se tuli puolisen metriä mun jäljessä eikä se selvästi tuntenut oloaan hyväksi tilanteessa.

Henkilöryhmän jälkeen Rini palautui ja oli taas oma itsensä. Se teki loistavan liikkeestä istumisen ja maahanmenon. Luoksetulo oli vähän hidas, mutta sääolosuhteissa oikein hyvä.

Noudoissa nähtiin sitten tosissaan sitä Riniä, jota olen itse tottunut näkemään. Tasamaanouto oli erinomainen, mun makuun luovutusvauhti hidas, mutta tuomarille se riitti oikein hyvin. Hyppynoudossa Rini hipaisi estettä ja olisi kiertänyt takaisin, mutta korjasin lisäkäskyllä, jolla se hyppäsi myös takaisin. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut pisteisiin, saatiin pisteet yhden hypyn ja noudon mukaan, koska koira ei olisi suorittanut hyppyä takaisin, jos en olisi käskyttänyt. Estenouto oli hyvä, vähän vino luovutusasento. Tulipas muuten suorat kapulanheitotkin omistajalta ;)

Eteenlähetys meni aikalailla niin kuin olin odottanutkin: koira juoksi eteenpäin n. 30 m, jonka jälkeen se alkoi voimakkaasti kaartaa vasemmalle. Käskin maahan tuomarin käskystä ja hain koiran pois.

Paikkamakuussa ei ollut huomauttamista.

Tottis ei ollut todellakaan meidän parhaimmistoa tänään, mutta olin siihen ihan tyytyväinen. Jännitin kauheasti ennen suoritusta, mutta suorittamaan mennessäni en jännittänyt ollenkaan. Kokeisiinhan me mentiinkin sillä periaatteella, että kaikki mitä sieltä saadaan, on kotiinpäin. Tuomari piti Riniä hyvin temperamenttisena koirana, jolla on suuri halu työskennellä ohjaajan kanssa. Suorituksissa näkyi vielä Rinin nuoruus (luulen tuomarin viitanneen tällä lähinnä siihen mörkökohtaukseen ennen meidän suorituksen alkua), mutta tuomari sanoi, että se saa alokasluokassa vielä näkyäkin. Pistesaldona kotiin tottiksesta 76 pistettä.

Tässä jokunen Ellin ottama kuva meidän tottiksesta, kiitos Elli!

1246125211_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ilmoittautuminen

1246125218_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Seuraamista parhaimmillaan

1246125225_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tää taitaa olla luoksetulosta

1246125232_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tasamaanouto

1246125249_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Estenouto

1246125256_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Rauhallista meininkiä paikkamakuussa

Maastoon pääsyä piti odottaa tunti, kun etsintäkoirat lähtivät tekemään ensin henkilöetsintää. Maasto oli Selkiellä Tukholmin lammen lähimaastossa. Hakukoirista maastoon ei päässyt meidän lisäksi kuin yksi toinen alokasluokassa startannut. Me saimme arvonnassa toisen sijan suoritusvuorossa.

Sää ei ainakaan viilentynyt päivän kiirehtiessä puoleen, puoliltapäivin lämpötila oli jo 27 asteessa. Juotin Rinin autolla hyvin, ja oma lähtövuoro tulikin aika nopeasti. Parkkipaikalta oli n. 400m matka radalle, ja ainakin mulla oli jano jo ennen kuin päästiin odotuspisteelle. Odottelimme siellä tovin ennen kuin pääsimme suorittamaan.

Maasto oli kumpuilevaa kangasmetsää, kuivaa ja ryteikköistä eikä ilmassa tuulen pihahdustakaan. Katselin maastoa hyvän tovin ja totesin, ettei se kuitenkaan ole mahdoton. Menin radalle avoimin mielin, valitsin vasemman etukulman ensimmäiseksi, kun maasto nousi sinne voimakkaasti. Otin koiran sivulle ja lähetin töihin. Samaan aikaan kello alkoi tikittää.

Hommahan alkoi paremmin kuin hyvin: Rini palasi pistolta rullan kanssa. Otin koiran liinaan ja lähetin näytölle. Rini eteni hyvin, ja sieltähän puun risukon alta löytyi maalimies maastokankaan alta. Otin Rinin sivulle, maalimies nousi ylös ja vapautin koiran. Rini näytti vähän ihmettelevän, kun palkkaa ei tullutkaan, mutta ei se vaikuttanut siitä olevan kuitenkaan millänsäkään. Se lähti iloisesti mun mukaan kun kannustin sitä lähtemään etsimään uusia ukkoja. Palasimme keskilinjalle ja otin seuraavaksi kohteeksi oikean etukulman.

Koira irtosi etukulmaan loistavasti. Hieman ennen etukulmaa maasto nousi taas nyppyläksi ja Rini katosi nyppylän taakse mun näkymättömiin. Odottelin tovin, etenin linjalla ja mietin, mitähän siellä tapahtuu. Rini ilmaantui aika kaukaa, ja mulle iski pelko, että koira etenee liian kauas, joten kutsuin sen pois.

Lähetin koiran uudestaan vasemmalle puolelle, Rini irtosi edelleen hyvin ja oli hommissa jonkin aikaa. Koira palasi rulla suussa, mutta mulla heräsi epäilys, koska emme olleet edenneet kovinkaan kauas etukulmassa olleesta ukosta. En kuitenkaan voinut olla noteeraamatta rullaa, joten otin näyttöliinan taskusta ja kytkin sen koiraan. Epäilys osui oikeaan: valeilmaisuhan se sitten oli. Palasimme takaisin keskilinjalle, ja yritin lähettää koiran uudestaan töihin, mutta Rinipä ei enää irronnutkaan. Se lähti liikkeelle väsyneen oloisena, ja parin epäonnistuneen piston jälkeen keskeytin kokeen, koska Rini ei selkeästi ollut enää oma itsensä.

Tuomari sanoi, että käykääpä hakemassa tuolta oikealta puolelta alueen keskiosasta avopiilossa oleva ukko, jottei koiralle jää mielikuvaa, että metsässä voi liikkua ja kuljeskella rulla suussa ilman syytä. Menin sitten ihan reilusti alueen sisälle ja lähetin Rinin hommiin. Puhti oli poissa, Rini tallusteli kyllä eteenpäin, mutta tavanomainen vauhti ja tekemisen ilo oli poissa. Ukko kuitenkin löytyi, Rini ilmaisi oikein ja pääsin palkkaamaan sen. Ukko oli ollut piilossa vain n. 15 metrin päässä paikasta, jossa Rini oli ollut, kun kutsuin sen pois.

Maastosta ehti tulla kasaan 69 pistettä: 40 pistettä ekasta ukosta, 20 pistettä työskentelystä ja 9 pistettä ilmaisusta. Tuomari oli ollut aivan haltioissaan Rinin kahdesta ekasta pistosta, jotka olivat kerrassaan loistavat. Harmi, ettei päästy pitemmälle, mutta parempi näin: en olisi saavuttanut mitään vain yrittämällä lähettää Riniä töihin, kun sillä ei selkeästi puhti siihen enää riittänyt.

Kävimme ottamassa treenimielessä vielä esineruudun, jossa Rinin väsynyt työskentely näkyi edelleen. Esine kuitenkin löytyi, ja kun olimme viimeisinä, etsimme kaikki kolme esinettä, kun sain palkata koiran jokaisen löytyneen jälkeen ja auttaa sitä tarvittaessa.

Selkieltä ajelimme kotiin, ja olihan kokeissa vierähtänytkin jo viisi tuntia. Neve oli kotivahtina sillä aikaa. Söimme kotosalla maittavan aterian, ja kuuman päivän päätteeksi lähdettiin uimaan Kaunislahteen. Otin mukaan vain Neven, jotta Rini saisi vähän huilia. Nevellä olikin hauskaa Katlan kanssa, Olivian mielenkiinto ei riittänyt tänään leikkeihin ;)