Perjantaina taas mentiin ja touhuttiin kaikenlaista. Lähdin aamulla Mustin ja Mirrin parkkikselle odottamaan Heliä ja hakemaan Rubille ruokasäkkiä. Eläinkaupasta ajelin Jaamankankaalle lenkkeilemään koirien kanssa. Ennen lenkille lähtöä tallasin molemmille jäljet - Rubille makkaralla, Rinille ilman.

Lenkillä molemmat pöyhöttivät hillitöntä kyytiä. Kun molemmat alkoivat pyöriä vaan jaloissa, tulkitsin, että pahimmat sauhut on päästelty, ja on aika mennä ajamaan jäljet. Ne ehtivät vanheta vajaan tunnin. Otin ensiksi Rubin, ja Rinin koloratuurihuudot ilmaisivat syvää närkästystä tästä järjestyksestä.

Rubilla oli selkeästi jo jonkinlainen ajatus, mitä metsään mentiin tekemään, kun se pääsi jäljen alkuun. Jouduin auttamaan alkuun, mutta sitten karjisneiti alkoi edetä hyvin, eikä mun tarvinnut kuin kävellä perässä. Jälki ei ollut kovin pitkä ja Rubille jäi selkeästi sellainen tuntu, että olisi tätä voinut tehdä vielä vähän pitempäänkin. Kokeilen ensi kerralla tallata Rubillekin vähän pitemmän, perjantaisella ei ollut pituutta kuin ehkä viitisenkymmentä metriä.

Rini oli sillä aikaa ehtinyt kerätä hillittömän määrän energiaa ja tarmoa. Se kiskoi koko matkan jäljen alulle. Rinin jäljessä ei ollut paljon kehumista, sillä se mentiin hillittömällä kaahotuksella läpi. Läpi se nyt meni kuitenkin, joten ei kai auta valittaa. Hyvä mieli hommasta kuitenkin jäi.

Keräsin metsässä ollessani keppejä, jotta voisin tehdä omat kepit jäljelle. Vain pyykkipojat ja omat merkit puuttuu ;)

Ehdin juuri tulla kotiin, kun Aino pyysi lenkille koirien kanssa. Minä jätin Rinin ja Rubin huilimaan ja lähdin yksinäni liikenteeseen Ainon, Raian, Olivian ja Iitan kanssa. Kolmessa olikin ihan mukavasti hommaa. Ajelimme Kulhon soramontulle ja käveltiin siellä mukava lenkki Oliviaa aina välillä huudellen - se kun lähti aina välillä pupuja metsästämään.

Olin varannut JoA:lta oman agivuoron, jotta päästäisiin liitelemään pitkästä aikaa. Aino oli lupautunut jo aiemmin kouluttamaan. Pyysin Maria ja Walluakin mukaan, mutta Mari ei töidensä takia päässyt. Jouduimma sitten menemään kaksin.

Ainolla oli suunniteltuna rata valmiina. Se olikin aika hauska:

Taukoa on taas ollut ihan hillittömästi, en nyt oikein tiedä, miksei agility ole pahemmin innostanut, vaikka tykkäänkin siitä lajina kovasti. Mie varmaan tartteen vaan sen jonkun, joka aina välillä potkisi persuuksille.

Haimme aika pitkään Rinin kanssa toisiamme, mutta ongelmahan oli se perinteinen: mie löntystän tyhmänä perässä, vaikka kyllä pääsee nopeamminkin. Koiran ohjaaminenkin on plussaa aika ajoin ;) Rata oli tosi kiva ja muistin taas, mikä agilityssä on niin ihanaa. Kiitos Aino kivoista treeneistä! Mun oli tarkoitus ottaa agia Rubinkin kanssa, mutta aika loppui kesken :(

Kävimme treenien päätteeksi jäähdyttelemässä Mallan, Rinin ja Rubin Timberjackin takana. Kolmikko pääsi uimaankin, ja hauskaahan niillä tietenkin oli ;) Harmitti, kun ei tullut otettua kameraa mukaan.