Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että ausseilla on jokin kuudes aisti, jonka avulla ne tutkailevat ihmismielen syvimpiä saloja ja kykenevät lukemaan ajatuksia. Rini päätti tänään tehdä sen taas, ilmeisesti se tykkää, kun mamma voi vaan ihastella sen lahjakkuuksia monttu auki.

Homman nimi oli tänään jälki. Vetäjämme Lean kehotuksesta päätettiin kokeilla, mitä Rini tykkää, jos jäljen tallaa joku muu kuin minä. Olin tallaamassa meidän parille jälkeä, kun muistin, että hitsiläinen, en muistanut antaa meidän jäljen tallaajalle makkaroita mukaan. Tallasin jäljen loppuun ja menin meidän parin luo. Hän tallasi Rinille vielä lyhyen makkarajäljen varmuuden vuoksi. Meidän varsinaisella jäljellä oli tänään myös viisi keppiä, ihan vaan, jotta katsotaan, reagoiko Rini niihin jotenkin vai ei.

Aloitimme makkarajäljellä. Rini veti jäljelle ihan suorilla eikä tarvinnut minua mihinkään, hädin tuskin pitämään hihnaa ;) Makkaroita se napsi yhden sieltä toisen täältä. Makkarajälki oli lyhyt, n. 30 m. Jäljen jälkeen Rini ihmetteli, että eihän tää homma suinkaan tässä voi olla.

Meidän parina toiminut Elina johdatti meidät toisaalle jäljen alkuun. Rini poimi jäljen taas itse, eikä sitä näyttänyt haittaavan lainkaan makkaroiden puuttuminen. Ensimmäisen kepin se ensin ohitti, mutta palasi sitten takaisin, ja kun kehuin, neiti nosti sen ja toi mulle. Vaihdoin kepin makkaraan ja kehuin kovasti. Loppujäljellä neiti ei sitten niitä kehuja enää tarvinnutkaan, vaan Rini nosti kaikki kepit sitä mukaa kun niitä vastaan tuli. Vaihdoin jokaisen makkaraan. Tuulinen sää heitti vähän hajua minne sattui, ja parissa hankalassa kohdassa Rini turvautui ilmavainuun. Jäljen loppuun Elina oli laittanut pienen kasan kissannappulaa, jonka Rini kelpuutti mielellään palkaksi. Neiti sai mielettömät kehut ja wubbaleikin palkaksi. Ihan hurja otus! Jäljellä oli pituutta vajaa 100 metriä, ehkä n. 70m.

Tallasin vielä lyhyen, n. 40-50-metrisen makkarajäljen Rubillekin. Rubi tarvitsi alkuun vähän apuja: aloituspisteen makkarat syötyään se kääntyi katsomaan minuun ja alkoi heiluttaa häntää. Seisoin vain hiljaa paikallani, ja Rubi alkoi haistella maata. Pari lisämakkaraa löydettyään se katsoi taas minuun. Odotin hetken, mutta kun mitään ei tapahtunut, otin pienen askeleen eteenpäin jäljellä, jolloin Rubin nenä meni taas maahan, ja sittenpä neiti osasikin itse hoitaa loput. Jäljeltä kuului vain hillitön röhkiminen, kun Rubi haisteli ja veti suuhunsa makkaraa ;)