Onpahan ollut loppuviikko! Tässä seuraa jonkinlainen kilometripostaus/kooste meidän reissusta etelässä kuvien kera, joita tulikin napsittua aika lailla.

Päivä 1

Keskiviikkoaamuna noustiin aikaisin pakkaamaan loput kamat kasaan, käytiin lenkillä ja juostiin kiireellä klo 9.10 lähtevään junaan, joka suuntasi Helsinkiin. Junan konduktööri olisi tykännyt Rinistä kovasti, mutta kiinnostus ei ollut molemminpuolista ;) Rini kohteliaasti haisteli konduktöörin käden, mutta siihen se sitten jäi, eikä muuksi muuttunut, vaikka konduktööri kävi aina tilaisuuden tullen siinä meidän luona kääntymässä.

Me noustiin junasta Tikkurilassa, jossa Hinni odottelikin meitä jo valkoinenpaimenkoira Dalin kanssa. Käveltiin siinä Hinnin luo, jossa pääsin vihdoin ja viimein näkemään livenä Jumin (Landzett Arbiter) ja Kiksin (Ghosteye's Flaming Pearl). Hinni on meitä useamman kerran pyytänyt vierailulle, ja kun nyt sattui Helsingissä olemaan mielenkiintoinen luento, lähdettiin viimeinkin matkaan.

Koirien kanssa suunnattiin saman tien lenkille, jotta saisivat purkaa pahimmat sauhunsa, ettei sisällä tarvitsisi sitten riehua.

Dali ja Rini kilpaa juoksemassa

Dalilla, Jumilla ja Kiksillä oli ihan omat leikit

Vaan mahtuivatpa kaikki yhteen samaan kuvaankin ;)

Ja lenkin loppupuolella maistui Rinillekin leikki muiden kanssa

Rini ja Dali Jumia vahtaamassa

Luento, jota mentiin Hinnin kanssa kuuntelemaan, oli siis unkarilaisen Adam Miklosin luento koirien käyttäytymisestä ja kognitiosta. Täytyy myöntää, että luento oli hienoinen pettymys, mutta elättelen toiveita, että samaisen herran kirja, jonka tilasin, kertoo sitten asiaa vähän laajemmin.

Rini piti pojat tiukassa kurissa, toivottavasti kummallekaan ei jäänyt traumoja ;) Jumi tuntui olevan hyvin otettu aikuisesta naispuolisesta vieraasta kastroinnistaan huolimatta ainakin flirttailunsa perusteella. Rini ei jostain syystä oikein lämmennyt flirtille. Yö nukuttiin rauhallisesti, kun jaettiin osa koirista portin taakse.

Päivä 2

Aamulla nukuttiin pitkään, joten ei ollut ihme, että koirat saivat melkoisen hepulin, kun me viimein saatiin itsemme ylös ;) Aamupalan jälkeen puettiin vaatteet päälle ja lähdettiin koirien kanssa jälleen pihalle, kameran kanssa tietenkin. Pääasiallinen tarkoitus oli saada Kiksistä uudet kuvat Kiksin kasvattajalle, mutta tulihan noita posetuksia otettua muistakin. Tässä pääkuvat koko nelikosta:

Soma pikku-Kiksi

Jumi

Dali

Ja Rini

Ja sitten kunnolla riehumaan. Rini todisti, että pentua voi käyttää hyppyesteenä paremman puutteessa.

"Hyyyyiiii...."

Kiksikin innostui viimein leikkimään Rinin kanssa

Sitten sitä leikkiä riittikin baletin muodossa

"Liiku nyt, niin päästään riehumaan!"

Rini-paholainen vaanimassa Kiksiä

Vaan sisukkaana neitokaisena Kiksi antoi samalla mitalla takaisin ;)

Illemmalla treffattiin vielä pikaisesti Pauliina ja Bingo (Hazelmoor Poker Player), mutta kamera oli pakattuna niin syvälle kassiin, ettei tästä tapaamisesta ole kuvamateriaalia todisteena. Bingosta olikin kasvanut oikein kunnon äijä!

Pikatreffien jälkeen me noustiin linja-autoon, joka vei meidät Helsingin rautatieasemalle. Sieltä meidät kävivät poimimassa kyytiin Lotta ja Naomi. Menin mukaan Naomin osteopaatille siinä toivossa, että pääsisin katsomaan, mitä siellä tapahtuu, mutta osteopaatti totesi vaan tylysti, ettei ota sisään kuin yhden ihmisen koiran lisäksi. Oli siis tyytyminen odotushuoneeseen ja sen lehtitarjontaan.

Osteopaatilta suunnattiin Espooseen Lotan luo. Ihan ensin käytiin koirien kanssa vähän kävelemässä. Vielä siskokset olivat ihan samanhenkisiä kuin viimeksikin, ja oli ilo huomata, että molemmat tunnistivat vielä toisensa.

Lenkin jälkeen istuttiin televisiota katsellen ja seuraten Naomin pelaamista koirien älypeleillä, joita Naomilla olikin melkoinen kokoelma. Rinikin sai kokeilla ;) Yllättävän kekseliäitä nää koirat on, kun Rinikin selvisi ihan leikiten helpoista. Viimeisessä koiran olisi pitänyt laudasta nostaa tapikka ennen kuin se sai vedettyä laudan alta liuskan, jolla nami oli - se oli Rinille vielä liian vaikea, mutta se olikin aiempia vaatimustasoltaan huomattavasti vaativampi.

Päivä 3

Hyvin nukutun yön jälkeen noustiin aamulla aikaisin aikeena suunnata lenkille meren rantaan kuvia karvattomista sisaruksista ottamaan. Aurinko paistoikin meille suosiollisesti. Rantaan tuli matkaa sellainen viitisen kilometriä, joten edestakaisin siitä sai jo aika pitkän lenkin.

Rini ja Naomi rantakalliolla

Tämä oli aika soma kuva sisaruksista ;)

Kaunokaiset

Sitten yritettiin ottaa seisoma- ja pääkuvia sisarusten kasvattajalle ;) Tässä mun lempparikuva Rinistä kerrankin oikeaa värimaailmaa vasten

Seisomista

Toisesta kulmasta

Lotta otti meistä yhteiskuvankin

Lenkin jälkeen kello alkoikin olla jo niin paljon, että Lotan piti suunnata töihin, ja meidän jälleen kerran juna-asemalle. Tämäkin vierailu jäi lyhyeksi, mutta oli ihana nähdä taas!

Me ajeltiin paikallisjunalla jälleen rautatieasemalle, josta löysimme Ellin ja Katlan. Lähdimme metrolla Itäkeskukseen, jossa sitten tapasimme Ellin isän Jukan. Rini oli elämänsä ensimmäistä kertaa metrossa, mutta Rini on jo niin tottunut matkaaja, ettei uusi kulkuneuvo sen mielestä tainnut juuri poiketa aiemmista.

Rini rakastui Jukkaan niin totaalisesti, että jouduin miettimään, että näinköhän saan koiran mukaani kotiin ;) Ellin setä Kari ei jäänyt yhtään sen huonommaksi. Eipähän tarvinnut sen koommin murehtia, miten koira vieraissa käyttäytyy ;)

Ellin kanssa lähdettiin pienen hengähdystauon jälkeen lenkkeilemään koirien kanssa.

Keppi olisi ollut molempien mieleen

Ja pitihän siitä vähän taistellakin...

...mutta Rini ei tunnetusti jaa mitään vapaaehtoisesti

Rini vissiin ajatteli, että ratsain pääsee helpommalla

Törmäys

Rini teki kaikkensa saadakseen Katlan leikkimään. Katla tosin oli yrityksestä huolimatta hieman vaisu valeraskautensa takia

Mutta kun yritystä on tarpeeksi...

...se saattaa jopa tuottaa tulosta

Ja jos ei, niin sitten voi kiusata kaveria vielä vähän enemmän...

...jolloin se viimeistään tuottaa halutun tuloksen.

Höpsöt

Illalla talossa oli väsynyttä koiraa.

Päivä 4

Aamulla käytiin pitkällä lenkillä lenkkipolkuja pitkin. Elli teki koiralle namiruudunkin sillä aikaa, kun minä pitelin koiria kiinni. Rini haisteli innokkaana namia etsien, joten toivoa on, että kenties sekin jäljestys onnistuu kesällä.

Päivä kului äänitysten parissa, joten koirat saivat ottaa rennosti. Illalla kuuden aikaan meidän juna lähti kotia kohti, ja Rini nukkui koko matkan eikä lotkauttanut korvaansa koko matkan aikana hälinästä huolimatta. Kotona olimme yhdentoista jälkeen, ja sama meininki on jatkunut tänäänkin:

Mamman peti on paras peti

Omakin kelpaa paremman puutteessa

Reissuun mahtui siis tapahtumaa jos minkäkinlaista, mutta se oli oikein hyvä retki koiran sosiaalistamisenkin kannalta. Helsingissä lähes joka toinen vastaantulija pysähtyi Riniä ihastelemaan ja rapsuttelemaan, ja saimmepa kuulla mielenkiintoisia teorioita neidin rodustakin. Collieta veikattiin aika usein, mihin on jo aika tottunut, mutta husky-sekoitus oli varmaan eksoottisin arvaus neidin rodusta (senkin kysyjä sai päähänsä Rinin silmien värin takia).

Nyt onkin sitten pitkän matkan reissut näillä näkymin vähäksi aikaa taas tehty. Katsellaan taas, mihin suunnataan hetken mielijohteesta parin päivän varoitusajalla ;) Tuhannet kiitokset meidän majoittajille ja kestitsijöille, tulkaahan te vuorostaan käymään meillä!