Meillä näitä projekteja sitten riittää ;)

Noh, monen mietintähetken jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tunnariongelmat ovat vain epävarmuutta ja sitä, että vaadin koiralta tasoon nähden vielä aivan liikaa (tää lienee se mun perisynti numero 1). Siispä nyt kokeillaan uudestaan, mitä tehotreeni tunnariin auttaisi. Yritys on tehdä 3x5 toistoa tunnaria päivässä, mutta kahdestikin, jos tuon viiden satsin saa tehtyä, niin on jo huomattavasti tyhjää parempi.

Lähdin Rinin kanssa ulos kera viiden hajuttoman kapulan ja oman. Tasku täynnä nakkia. Teimme tunnaria pitkin iltalenkkiä, pidettiin aina välillä vähän taukoa ja sitten tehtiin taas.

Ensimmäinen tehtiin metsään hankeen, ja oli niin pimeää, että hyvä kun itse erotti oikean ja väärän kapulan ;) Laitoin kapuloiden ympärille viisi nakinpalaa. Lähetin koiran, se loikkasi hankeen into piukealla, mutta rauhoittui heti ensimmäisen nakinpalan syötyään. Haisteli hyvin, ja oikea kapula nousi. Jes!

Toinen tehtiin myös hankeen, nyt vähän valoisampaan. Hajuton ja oma kapula, neljä nakinpalaa. Nyt meni maltillisemmin töihin. Taas oikein hyvät haistelut, ja oikea kapula ilman epäröinnin häivää.

Kolmas harjoitus tehtiin samalla tavalla, mutta tienvarteen. Tällä kertaa kolme nakinpalaa (joko ymmärrätte idean? xD). Rini haisteli kyllä lähiympäristön, jos sieltä löytyisi lisää namia, mutta palasi kapuloille ja otti taas oikean.

Neljäs tehtiin jälleen pimeässä varjossa, tienvarressa. Kaksi nakinpalaa. Jälleen onnistunut suoritus.

Viimeinen tehtiin sitten jälleen tienvarteen, kaksi kapulaa, yksi nakinpala. Neiti haisteli taas enemmänkin, jos sattuisi herkkuja olemaan, mutta oikea kapula nousi.

Tämän päivän saldo siis 5/5, ja olen älyttömän tyytyväinen! Yritän nyt viljellä tunnaritreeneihin vielä sellaista valmistavaa elettä, josta koira tietäisi, että tunnari on seuraavaksi tulossa.

Leikittiin narupallolla yhdessä vielä onnistuneen treenin päätteeksi ja molemmille jäi älyttömän hyvä mieli treeneistä. Onnistuinpa sitten mun bravuurissakin pitkästä aikaa: arvatkaa, killuiko meidän narupallo jälleen kerran puunlatvassa? Rini on ehkä maailman liikuttavin otus. Kun se äkkäsi narupallon puunlatvasta mun sohiessa oksia pitkällä kepilla, se alkoi vinkua surkeasti. Se yritti hyppiä ylöspäin ja kiivetä puuhun - oli siis valmis tekemään mitä tahansa, että saisi rakkaan narupallonsa puunoksalta. Ja voi sitä riemua, kun pallo tipahti maahan!