Pitkän tauon jälkeen menimme jälleen Miimin luo laukauksia kuuntelemaan.

Rini muisti tilanteen. Kun avasin auton takaluukun, se hyppäsi Miimiä tervehtimään ja hyppäsi sen jälkeen saman tien takaisin autoon valmiina lähtemään kotiin. Ei neiti kylläkään sen enempää houkutteluja tarvinnut autosta uudelleen tullakseen. Se hyppi ja vinkui ja käveli hermostuneena pihatiellä.

Otin neidin sivulle ja sitten odoteltiin. Rini taisi täristä pohjettani vasten. Laukauksen jälkeen piti odottaa Miimin merkkiä melko pitkään, mutta kun se tuli, vapautin Rinin ja kaivoin taskusta kissanruokaa. Rini sipaisi sitä vain kielellä ja nosti katseensa katsoakseen, tuleeko laukauksia lisää. Muutaman kehotuksen jälkeen Rini söi kupin tyhjäksi. Lähdimme kävelemään Miimiä kohti, ja Rini irtosi heti viereltäni. Se juoksi matalana Miimin luo rapsuteltavaksi, häntä kuitenkin koko ajan heiluen.

Toisen laukauksen teimme makuulla. Otin reilun askeleen koiran sivulle käskettyäni sen maahan. Sivusilmällä katsoen en huomannut muuta reaktiota Rinissä laukauksen jälkeen kuin sen, että se kääntyi heti katsomaan minuun. Odotin hetken ja astuin sitten takaisin Rinin viereen. Merkistä, joka nyt tuli huomattavasti nopeammin, vapautin Rinin ja tarjosin kissanruokaa, jonka neiti söi hyvällä ruokahalulla. Herkuttelun jälkeen Rini irtosi taas heti Miimin luo, kun lähdimme kävelemään, juoksi edelleen matalana, häntä heiluen.

Paukuttelun jälkeen lähdimme Miimin ja koirien kanssa ihanalle lenkille. Rini hiukan ujosteli alkuun, mutta alkujännityksen lauettua se leikki Pamin kanssa innoissaan. Olipa ihana saada lenkki- ja juttuseuraa pitkästä aikaa, kiitos Miimi! Saimme Miimiltä hyviä neuvoja lähteä työstämään tunnaria, jonka kanssa ollaan oltu jumissa osittain treenitauon takia, toisaalta taas myös siksi, etten tiedä, miten sen kanssa edetä. Parin tunnin päästä menemme vielä tokotreeneihin, varmaan siellä kokeilemme, miltä tunnari näyttää ;)