Tyhmä ja huonomuistinen ihminen lähti aussietreffeille hiukan liian aikaisin. Toisaalta taas sitten onneksi, koska siinä tuli sählättyä auto taas jumiin hankeen, johon automaattisesti tuhraantui aikaa. Pääsinpäs pinteestä kerrankin omin avuin. Soitin sitten Miimille ja kysyin, mihin mun kannattaisi auto jättää, ettei kukaan joudu työntämään, joten palasin reitillä taaksepäin ja jätin auton Liperin kodasta n. 2 km päähän. Miimi ja Hanna tulivat koirien kanssa sopivasti risteyksessä vastaan, joten jatkettiin siitä yhtä matkaa.
Hannan viritellessä tulta kotaan me otettiin lisää paukkutreeniä. Kun kyseessä oli uusi paikka, jännitti vähän. Rini tiesi namipurkeista, mitä oli tulossa.
Ensimmäinen laukaus otettiin niin, että koira istui sivulla. En tuntenut säpsähdystä pohjetta vasten tai mitään muutakaan. Palkkausmerkki tuli melko nopeasti. Kissanruoka maittoi hyvin, ja kun namit oli syöty, Rini juoksi ihan innoissaan Miimin luo hellittäväksi. Ei juossut enää matalana niin kuin eilen.
Toinen laukaus tehtiin niin, että koira oli maassa ja astuin yhden reippaan askeleen sivuun. Katsoin silmäkulmasta, kun laukaus kuului, mutta Rini käänsi vaan vähän päätä. Astuin hetken kuluttua takaisin Rinin sivulle, jolloin se pomppasi istumaan, muttei mun mielestä ollut mitenkään hermostunut. Namiherkut kelpasi taas mainiosti. Vapautuksen jälkeen Rini loikki taas ihan innoissaan Miimin luo kehuja hakemaan.
Edistystä siis tapahtuu. Miimi sanoi, että Rini on tosi hyvin oppinut sietämään laukauksia - sen näkee kaikkein selvimmin siitä, että nyt se uskaltaa lähteä mun sivulta eikä koko ajan jännittyneenä odota, milloin taas pamahtaa. Miimin mielestä on myös tärkeää, että koskaan ei ammuta yllättäen, vaan joka kerta Rini tietää, mistä laukaus kuuluu. Teemme nyt jatkossa jokusen treenin uusissa paikoissa, ja kunhan vahvistetaan käsitystä, ettei mitään kamalaa tapahdu, voidaan ryhtyä hiljalleen yhdistämään laukauksia seuraamiseen ja paikallaoloon niin, että menen kauemmas.
Paukkutreenien jälkeen lähdimme vastaan muita treffeille tulijoita. Hilkka odotti risteyksessä Kirin ja Wallun kanssa, ja kun kävelimme takaisin kodalle päin, paikalle ilmaantuivat autolla myös Satu, Sirkku ja Susu. Olipas lauma!
Aikaa treffeillä tuhraantui tietenkin useampi tunti, mutta hauskaa oli. Minä touhusin kameran kanssa, laitan tähän jokusen otoksen:
Jokaisessa meissä asuu pieni lörppähuuli ;)
Ilmehän sen kaiken kertoo!
Kuten tässäkin.
Pami oli menopäällä ;)
Ja ihana Unelma poseerasi kauniisti.
Hanna pulkkamäessä Jatsin kanssa.
Pami ja Rini: melkein uudet bestikset ;)
Plyymerlet keksivät yhteisiä harrastuksia.
Kirin ilme...
Susun loikka
Wallu hullunkiilto silmissään ;)
Ja koko iso porukka. Vasemmalta oikealle: Jatsi, Wallu, Unelma, Pami, Rini, Kiri ja edessä Susu.
Kiitoksia kaikille mukana olleille, olipas kiva viettää sunnuntaita ja naistenpäivää yhdessä!
Kommentit