Aamulla suuntasimme jälleen hyvissä ajoin Linnunlahdelle porukkatreeneihin. Onpa mukava, kun nähdään suhteellisen säännöllisesti, rytmittää tuota omaa treenaamistakin. Paikalla Jenna kera bullmastiffien, Tuija holskujen ja Elli Mion kanssa.

Otimme alkuun lyhyen paikkamakuun. Pakkasta oli kymmenkunta astetta ja pientä lumisadetta. Menimme piiloon auton taakse, joka ei ehkä piilon virkaa kovinkaan hyvin toimittanut. Noh, kaikki koirat pysyivät hienosti.

Se on soma, että koiraporukan näkeminen saa Rinin ihan kierroksille. Olin ajatellut, että paikkamakuun jälkeen on hyvä ottaa heti tunnari, kun vire on jo valmiiksi suhteellisen alhainen. No ei, tuon virehän pomppaa välittömästi, kun se pääsee taas liikkeelle. Hupsu. Ajattelin kokeilla nyt Ainolta saamiani neuvoja: teen namien etsimistä tallaamattomalta alueelta erikseen ja sitten erikseen pelkkää kapulan etsimistä.

Näköpeliksihän se meni. Koira alkoi varsinaisesti haistella vasta, kun se oli itse tallannut alueen niin perin pohjin, ettei se aina nähnyt, missä seuraava nami oli. Fiksu ihminen ajattelisi joskus ja olisi tehnyt tämän illalla.

Pidimmepä Ellin kanssa siinä välissä neuvonpidon. Elli oli sitä mieltä, että me ei edistytä ikinä, jos ei aleta ottaa niitä häiriökapuloita mukaan. Mua vaan epäilyttää ihan hulluna ottaa niitä mukaan, kun pelkään, että sössin taas koko liikkeen. Noh, Ellihän rakenteli meille harjoituksen: kaksi isoa kasaa hajuttomia tunnarikapuloita, noin reilu metrin väli kummallekin puolelle, ja oma kapula keskelle. Namia väliin, että koira älyäisi haistella. Mie varmaan tärisin, kun mua jännitti ihan hulluna, että miten tää menee.

Rini näki, kun laitoin namia sinne kapuloiden väliin, joten se odotetusti myös meni hakemaan namit pois. Kauhuntunne vaan voimistui, mitä vähemmän nameja oli jäljellä, ja mitä enemmän koira seilasi häiriökapuloiden lähettyvillä. Mutta voitte varmaan uskoa, että kun Rini otti suuhunsa sen oman kapulan siitä keskeltä, mie olisin voinut loikkia tieni pilviin. Sen sijaan kehuin rauhallisesti, annoin ruhtinaallisen namipalkkion ja lähdin loikkimaan vasta sitten ;)

Odottamattomia vastoinkäymisiä tulikin hyppynoudon kanssa. Ensimmäisellä kerralla Rini rymisteli taas hyppyesteen kanssa, ja tällä kertaa kaatoi sen. Voi elämänkevät. Toistolla se kiersi hypyn takaisin tullessaan. Kolmannella kerralla meinasi kiertää taas, mutta annoin lisäkäskyn, jolloin korjasi kurssin hypylle. Palkkasin ja jätin siihen.

Ruudussa mun pitäisi vaan oppia olemaan tekemättä liikaa toistoja. Teimme Jennan ruutumerkeillä (tötteröt, joita kisoissakin on), ja otin ekan lähetyksen liian kaukaa. Koira sinkaisi ihan toiseen suuntaan. Helpotin, jolloin koira meni ruutuun ja siitä palkka. Pidensin matkaa, ja sitten alkoi lyyti kirjoittaa. Teimme pari tosi onnistunutta ruutua, mutta sitten hölmösti ajattelin, että otan vielä yhden, jossa pyydän maahan, ja siinähän sitten alkoi tökkiä. Saatiin onnistunut suoritus loppuun, kun vein lelun ruudun perälle, hetsasin koiraa ja juoksin poispäin ruudusta, ja lähetin juoksusta koiran ruutuun. Rini sinkaisi ruutuun kuin tykinsuusta, ja se olikin hieno suoritus loppuun.

Kävimme lopuksi leikkimässä raviradalla narupallon kanssa, ja juostiin vähän kilpaa. Molemmilla oli hauskaa!

Sovittiin treenit vielä perjantaille, jotta Elli pääsee mukaan, ennen kuin suuntaamme Jyväskylään. Illalla me mennään yhdessä kouluttamaan noutajille, huomenna ajattelin pitää Rinillä lepopäivän. Olen hieronut sitä nyt muutamana iltana ja pitänyt sisälläkin Back on Trackin manttelia ulkoilun jälkeen, ja mun silmään neiti näytti jo tänään treeneissä paremmalta.