Tänään vuorossa oli jälleen paukuttelua. Ajelimme Rinin kanssa Miimin luo Roukalahteen, ja kun naapurin koira haukkui, pohdimme, että on parempi mennä paikkaan, jossa on suhteellisen hiljaista ja rauhallista. Näin vältetään ainakin se, ettei Rini toisen koiran haukusta saa käsitystä, että tilanteessa olisi jotakin kummallista.

Miimi varoitteli jo etukäteen, että toisella ampumiskerralla otetaan tavallisesti aika paljon takapakkia - reaktio voi olla jopa pahempi kuin ensimmäisellä kerralla. Toisaalta sitten yleensä sen jälkeen reaktio alkaa vähitellen pienentyä. Menimme vanhan kyläkoulun pihaan, jossa oli aukeaa. Otin Rinin sivulle ja odotin. Rinistä näki selvästi, että se muisti tilanteen. Se tuli sivulle väljästi ja veti korvat luimuun, vinkui vähän. Ensimmäinen laukaus tuli ja meni. Odottelin Miimin merkkiä (kauhia, miten tuntui, että siihen meni pitkään, vaikkei siihen oikeasti varmaan mennytkään), ja merkistä avasin namipurkin, tarjosin Rinille ja kehuin rauhallisesti. Rini lipaisi ruokaa pariin otteeseen, muttei syönyt. Kun kehotin syömään, se söi vähän, mutta lopetti taas. Se katsoi Miimin suuntaan vähän väliä kuin odottaen, että toinen laukaus tulee minä hetkenä hyvänsä. Vaihdoin sitten isoon patukkaan, mutta Rini ei innostunut. Se tarttui välillä kiinni, mutta päästi heti irti.

Miimi kutsui meidät tulemaan luokseen. Lähdettiin sinne, koira ei irronnut mun viereltä. Se oli ensin menossa autolle, mutta Miimin mennessä kyykkyyn se menikin Miimin luo, tosin koko ajan varuillaan. Kun se oli käynyt Miimin luona, tarjosin uudestaan kissanruokaa, ja nyt söi hyvällä ruokahalulla. Kun tarjosin patukkaa, tarttui siihen ihan kunnolla ja vähän leikittiin.

Tästäpä teimme päätelmiä, että on parempi kunnolla rentouttaa tilanne. Miimi ehdotti myös, että vapautan koiran sivulta ennen kuin tarjoan sille ruokaa, jotta näemme, miten sen häntä asettuu noustessa ja yrittääkö se lähteä livohkaan.

Toista laukausta varten menimme samaan paikkaan. Mun silmään Rini oli rauhallisempi, vaikka se edelleen jäi väljästi sivulleni ja ilmeisesti myös tiedosti, että toinen paukku tulee. Miimin palkkausmerkki tuli paukauksen jälkeen edelliskertaa nopeammin, vapautin koiran, jolloin se nousi seisomaan. Veti häntää koipien väliin. Kun tarjosin kissanruuan, söi hyvällä ruokahalulla, mutta nousi välillä vilkuilemaan, tuleeko lisää paukkuja vai ei. Tarttui leluun hellästi, ei innostunut revittelystä. Heitin patukan, ei irronnut sen perään, mutta nappasi sen matkan varrelta mukaan. Rentoutettiin tilanne taas, ja käytiin neuvonpito. Miimi sanoi, että nyt koira jo laukauksen jälkeen kääntyi katsomaan minua ja tiesi, että kohta tulee kissanruokaa. Päätettiin ottaa vielä kolmas paukku.

Nyt otin Rinin sivulle ja käskin siitä maahan. Olin henkisesti varautunut siihen, että koira nousee istumaan paukun kuultuaan, mutta Rini pysyi sivulla hyvin maassa. Vapautin laukauksen jälkeen merkistä ja tungin kissanruokapurkin nenän alle. Söi hyvällä ruokahalulla kertaakaan vilkaisematta, tuleeko pamahdusta. Patukka jätettiin Miimille, ja Miimi kutsui Rinin leikkiin. Päästin Rinin irti, se vähän empi lähteä viereltäni, mutta kun Miimi heitti patukan lähemmäs, Rini irtosi patukalle ja lähti elvistelemään, kuinka sillä oli hieno patukka.

Kysyin sitten Miimiltä, minkä tuomion Rini luonnetestissä paukkureaktiostaan saisi. Vastaus oli odotetusti altis. Miimi kuitenkin sanoi, että reaktio on niin pieni, että kun me nyt treenataan ja Rini ehtii saada paljon hyviä kokemuksia paukuista ennen varsinaista luonnetestiä, niin voi olla, ettei se välttämättä altista siellä saa - riippuu paljon sen käytöksestä ja siitä, miten paine reaktioon vaikuttaa. Se on selvää, että vaikka kuinka paljon sitä paukkuihin siedätän, en koskaan saa Riniä niistä pitämään, eikä se koskaan tule olemaan laukausvarma. On kuitenkin ihan lohdullinen ajatus, että vaikka se olisi altis, niin se ei estä kisaamista pk-puolella. Kisoissahan riittää, että se pystyy laukauksen jälkeen pitämään itsensä kasassa.

Koska meidän kannalta on nyt hyvä, että meillä on osaava ihminen neuvomassa, niin päätimme, että en ota starttipistoolia meille, vaan me käydään Miimin luona aina paukuttelemassa. Mulla ei täällä Joensuussa ole sellaista kaveria, joka osaisi asiassa auttaa Miimin veroisesti, ja kaupungissa ei voi mennä paukuttelemaan ihan missä vaan.

Seuraavan kerran paukutellaan maanantaina.