Tänään on taas oltu liikenteessä koko päivä. Aamu alkoi reippaalla ulkoilulenkillä Timberjackin taakse, jossa ei ollut ristinsielua, vaikka aurinko porotti kirkkaalta taivaalta. Totesinpa siinä heti alkuunsa, että hyvä, kun lähdin kävelemään ihan kunnolla - siitä tiesin, että oli liikaa vaatetta päällä tokotreeniä varten!

Kävimme kotona vain pyörähtämässä (toisin sanoen kevensin vaatetusta), ja lähdettiin ajelemaan rautatieasemalle, josta napattiin Elli ja karjikset kyytiin. Sieltä tie vei Linnunlahden koulutuskentälle, jossa meitä jo odotettiin. Ihan hävettää nykyään ajatella, ettei missään ole ajoissa paikalla. Treeneissä oli tänään Jennan ja bullmastiffien ja Tuijan ja holskujen lisäksi Satu ja Typy-sakemanni.

Kun oli niin lämmin ilma, aloitimme paikkamakuulla - ja kerrankin sai huoletta tehdä pitemmän. Piileskelimme neljä minuuttia A-esteen takana, kun koirat sulasti sovussa makasivat kiltisti rivissä. Palkkasin Rinin vielä juuri ennen lähtöä, joten se jätti lähtöhuokaisunkin väliin.

Katselin ensin Ellin ja Mion tunnariharjoituksen, Rinin kanssa harjoiteltiin samaan aikaan paikalla istumista. Rinipä osasikin sen hienosti ;) Kävin palkkaamassa välillä.

Elli oli suunnitellut meille tunnariharjoituksen. Nyt oli kolme hajuttomien kapuloiden kasaa, joiden väliin laitoin oman kapulan. Ripottelin nameja ympäriinsä. Rini tietysti nameja etsiessään potki yhdestä kasasta kapulan erilleen, ja kun namit loppuivat, se otti sen väärän kapulan suuhunsa ja toi mulle. En sanonut mitään, otin kapulan ja kehotin etsimään. Seuraavalla toi oman, josta se sai palkan. Tästä teimme johtopäätöksen, että Rini etsii aina sitä, mikä on erillään. Ja musta kun näytti, että se jopa käytti nenäänsä!

Teimme toisen harjoituksen, jossa myös kolme kasaa. Nyt ei nameja maassa. Toin Rinin ihan kasojen eteen, ettei pääsisi töihin rynnätessään nostamaan kierroksia. Rinillä meni nenä heti maahan, mutta sitten se nosti pään ja katsoi mua kysyvästi. "Mitä täällä pitää tehdä, kun ei täällä ole yhtään namia?" Nenä meni kuitenkin maahan, ja oikea kapula tuli takaisin. Rini kuitenkin näki, kun kävin viemässä oman kapulan, joten toivoin tähän vielä jotain lisää.

Kolmas kerta toden sanoo: vein Rinin auton taakse odottamaan siksi aikaa, kun vein kapulan. Elli otti yhden kasan pois ja levitteli vähän kahta muuta niin, että ne olivat suhteellisen tiiviisti, mutta kuitenkin levällään. Minä heitin yhdet namit oman kapulan molemmille puolille. Hain Rinin ja lähetin etsimään. Se söi namit ensin ja lähti haistelemalla etsimään, löytyisikö lisää. Se nappasi väärän kapulan suuhunsa, mutta palasi takaisin omalle kapulalle ja vaihtoi. Palkkasin.

On jotenkin ollut kauhean helppoa vaan tehdä, kun toinen sanoo, mitä tehdä ja miten milloinkin toimia. Mun makuun nuo harjoitukset on meille vieläkin hyvin vaativia, mutta totta toisaalta sekin, ettei tää liike koskaan edisty, jos ei ryhdytä häiriökapuloita ottamaan mukaan. Pitää mietiskellä, miten tästä jatketaan. Mua vaan kammoksuttaa jo valmiiksi ajatus, että kohta Rini tuo mulle taas kaikki kapulat yksitellen, ja sitten on jälleen tehtävä kaikki alusta.

Tunnarin jälkeen halusin tehdä jotain kivaa. Otimme ruutumerkit repusta ja lähdimme talsimaan toiselle puolelle kenttää. Jätin lelun suoraan ruutuun ja lähdin Rinin kanssa juoksemaan ruudusta poispäin. Lähetin vauhdista, ja kylläpä sitä piisasi! Toistolla lähetin Rinin suoraan ruutuun melko pitkältä matkalta, n. 10 m. Ruutu löytyi hienosti ja wubba lensi palkaksi. Kolmannella kerralla jätin lelun taas ruutuun ja lähetin vauhdista, nyt hidasti ruudulla lähestyessä lelua. Otin vielä yhden toiston, jossa lelu jäi mulle, oli vauhdikas lähetys, käskin maahan, ja heti maahanmenon jälkeen lensi palkka. Siihenpä olikin kiva lopettaa ;)

Välissä teimme metallinoutoa. Lunta oli maassa kymmenisen senttiä, ja kun kapula lensi hankeen, sen nostaminen sieltä oli Rinin mielestä hyvin epämiellyttävää. Ote oli kyllä oikea, mutta Rini pudotti kapulan matkan varrella ja vauhtia oli olemattomasti. Kehuin, mutta jätin palkkaamatta namilla. Toisella heitolla kapula pysyi suussa, mutta vauhtia oli taas mun makuun liian vähän. Palkkasin namilla kuitenkin. Kolmannella heitolla yritin oikein tähdätä alueelle, jossa ei olisi lunta niin paljon, ja kapula lensikin pitkälle. Vaan se kannatti: ote oikea, ja sain vauhtiakin, kun juoksin karkuun. Megapalkka ja siihen loppui.

Lopuksi otettiin luoksetuloa pysäytysten kanssa. Seisominen alkaa olla jo aika napakka takapalkalla. Tänään Rini kuitenkin keksi taas himmailemisen. Onneksi minulla oli ratkaisu taskussa: toinen lelu. Sillä saatiin vauhtia. Pitää tehdä taas suoria luoksetuloja ja unohtaa pysähdykset joksikin aikaa. Otin pitkästä aikaa myös pysäytyksen maahanmenolla, hieman hiipi, muttei empinyt maahanmenossa. Heittelin lelua ja hauskaa oli ;)

Kun oli vielä valoisaa, päätimme Ellin kanssa lähteä Kukkosensaareen jäälle koiria juoksuttamaan. Nappasin kamerankin mukaan matkan varrella, mutta tän päivän kuvasaaliissa ei kyllä ole kehumista. Aurinko taisi olla jo liian matalalla kuvausta ajatellen, ja mulla oli muutenkin kameran kanssa säätämistä. Sanookohan se työsopimuksen irti liiallisen kuvaamisen takia? xD Tällä kertaa oli tyytyminen vähän epätarkempiin otoksiin, joista hauskimmat on kuitenkin pakko laittaa näytille.

Jaa-a, mitähän tässäkin tapahtuu?

Kolmen kimppa: kuka saa lelun?

Katlan epätoivoinen yritys tarrata leluun.

Mion saalisloikka ;)

Ja tässä Rinin xD

Jäältä minä suuntasin pikkusiskon virallista synttäripäivää juhlistamaan - jätettiin agility väliin, jotta ehdin käydä synttärisankaria onnittelemassa, kun huomenna ei varsinaisiin juhliin ehdi. Illalla pidettiin vielä kauneudenhoitotuokio ;) Tuusniemestä jatkammekin huomenna Jyväskylään Ainon, Mallan ja Seelan luo.