Elli on ihan mestari houkuttelemaan minut treenaamaan. Aamulla olin innostunut lähtemään, mutta iltaa kohti innostus taas laski. Vaan Elli teki sen taas: raahasi mukanaan puoliväkisin. Ja taas se kannatti, sillä oli aivan huippu-upeat treenit!

Otin riskin tunnarin kanssa ja päätin ottaa sen normitreenirepertuaariin mukaan. Tuskin tästä tapaa vielä kuitenkaan tulee. Kun vireen kanssa pitää olla tarkka, otimme tunnarin ihan ensimmäisenä. Ensin tehtiin perinteinen frolicinhaisteluharjoitus, jotta saataisiin vire alas. Toiselle kerralle piilotin tavan mukaan kapulan joukkoon, nyt tosin namina nakkia. Rini etsii kapulan, kaivaa sen näkösälle, mutta tuo sen vasta sitten, kun on syönyt namit. Olen mielissäni niin kauan, kun se kapulan näkösälläolosta huolimatta etsii sen haistellen. Oli onnistunut tunnari, jälleen. Ja olen tuohon meidän neitiin niiiiiin tyytyväinen!

Ehdimme tehdä vielä seuraamispätkän ennen kuin vaihdoimme treenipaikan tien toiselle puolelle lukion valaistulle parkkipaikalle. Neidin vire ei ehtinyt pompata ihan kattoon, ja seuraamiset oli hyvät, ei edistämistä tai jätätystä, puhdasta kivaa tekemistä. Oli hyvät pysähdykset, käännökset, kaikki. Mamman taitava pikkumussukka ;)

Valaistulla parkkiksella jatkoimme liikkeestä istumisella. Ei ongelmaa.

Tehtiin vielä pieni pätkä seuraamista, jossa käännös vasemmalle ja vauhdinmuutoksia. Nyt vire oli pompannut vähän ylös, mutten huomannut mitään hillittömiä muutoksia neidin tekemisessä.

Sitten luoksetuloa. Otin takapalkan, muttei tarvittu sitä ekaan suoraan luoksetuloon. Toisella pysäytin seisomaan, mutta Rini unohti takapalkan, joten tuli vapautuksesta suoraan mun luo. Palkkasin sitten toisella lelulla. Kolmannelle näytin neidille, että katos kun palkka jää tänne taakse, ja pysäytyksen jälkeen Rini meni takapalkalle oikein. Pysäytykset himmailivat ja venyivät, mutta se johtuu osittain vauhdistakin, joka nyt on kohdallaan. Nää vaatii harjoitusta, saatan tehdä väärin näistä himmailuista palkatessani, mutta musta on nyt tärkeintä, että koira kokee luoksetuloharjoitukset mieluisiksi, niin vauhti ei kärsi. Otettiin pysäytysten ohella myös maahanmenoa, joka oli hieman epävarma, sillä pysähtyi ensin seisomaan ja siitä toisella käskyllä meni maahan. Pitää muistutella mieleen.

Kaukkareiden vaihtoja hiottiin myös niin, että seisoin koiran edessä ja annoin kädellä isoja käsi- ja vartaloapuja. Seisomisessa pyrkii liikkumaan eteenpäin, mutta pysyy kyllä paikallaankin, kun on vaan tarkkana, mistä palkkaa. Musta on ihana, kun vaihdoissa ei käskyjen kanssa ole nyt ongelmia. Vahvistetaan liikeratoja ja kunhan saadaan lyhyellä matkalla kuntoon, pidennetään hyvin varovasti ja maltilla välimatkaa.

Välissä otimme rivipaikkamakuuta Ellin ja Mion kanssa. Menimme piiloon parkkiksen vieressä olevan rakennelman taakse. Kurkin välillä nurkan takaa epäluuloisena Rinin haisteluista, mutta siellä se neiti vaan skarppina makasi aina, kun kurkistin. Eikä vinkunut lähtiessä, nyt ollaan tosin tehty paljon harjoitteita, joissa mitään ei tapahdu, ennen kuin ollaan hiljaa. Fiksuna tyttönä Rini tajuaa nopeasti, mistä sitä namia tulee ;) Paikkamakuu kesti parisen minuuttia, yöllinen ohikulkija sai meidät palaamaan koirien luo siinä pelossa, että kulkija olisi ollut kohtuuton häiriö. Kumpikaan koirista ei tainnut edes huomata...

Paikkamakuun jälkeen teimmä ruutua Ellin ja Mion uusilla ruutumerkeillä (saviset mustat pienet ruukut). Aloitettiin niin, että jätin Rinin ruudun taakse ja kutsuin sieltä. Palkkaus ruudussa. Siirryimme ruudun toiselle puolelle ja lähetin Rinin ruutuun lyhyeltä matkalta. Iloinen laukka ruutuun, ja siitä huikeat kehut ja lelupalkka. Pidennettiin matkaa, taas tosi iloisella vauhdilla ruutuun ja palkka lensi. Ohjaaja tanssahteli pitkin parkkista onnesta. Otimme vielä pitkällä matkalla, n. 10 m. Iloinen lähtö, koira käännähti n. puolta metriä ennen ruutua katsomaan, että joko oltiin oikealla paikalla. Korjasi itse, kun ei palautetta kuulunut. Ruudun sisälle päästyään kuuli kehun, kääntyi ja sai palkan. Ohjaaja tanssi taas pitkin parkkista. Ellin kehotuksesta teimme vielä yhden ruudun lyhyellä matkalla, jossa koira meni suoriltaan ruutuun oikein ja sai palkan. Ja sitten reviteltiin ja riemuittiin. Eihän tää tarvitse kuin vahvistusta, Rini osaa ruudun! Miun pieni ihana taitava aussie-aussie! ;)

Kävimme jäähdyttelylenkillä koirien kanssa ja Ellin kanssa kälätettiin. Mio meni kotiin, ja lähdettiin vielä lenkille Katlan ja Rinin kanssa jäälle. Sielläpä tyttöset riekkasivat hyvän tovin, nyt on ollut rauhallista. Olen niin mielettömän tyytyväinen, etten löydä sanoja. Mamman mussukka ;) Nyt kapuan Rinin viereen nukkumaan ja rapsuttelemaan maailman taitavinta australianpaimenkoiraa.