Laiskuuden kuningatar sai tänään itsensä liikkeelle erehdyksessä aukaistuaan suunsa jälleen väärässä paikassa. Totesin tuossa vaan aamutuimaan (eli keskipäivän jälkeen) Ellille, että melkein himottaisi lähteä treenaamaan. Sen jälkeenhän se oli menoa, kun Elli raahasi puoliväkisin kentälle. Hyvä, että raahasi. Rini sai kiksit, kun se tajusi, että me ollaan tosissaan menossa tekemään jotain - varsinkin, kun se näki, että narupallo lähti mukaan.

Tarkoituksena oli lähinnä tehdä innostava treeni pitkän tauon jälkeen. Ulkona oli mittarin mukaan pakkasta 20 astetta. Ei kyllä tuntunut niin kylmälle... Mentiin Ellin kanssa Pielisjoen koulun kentälle.

Aloitimme seuraamisella. Normikävelyvauhti, koira edisti ihan hulluna, mutta se oli ihan tulessa, joten en sitä hirveästi toppuutellut. Siitä paikkakin korjaantui kuin itsestään. Tehtiin sivuaskeleetkin, ja hyvin meni. Käännökset oli vähän väljiä. Mutta tärkeintä: koira oli ihan innoissaan.

Luoksetulossa vauhtia oli vähän liikaa pysäytyksiä ajatellen. Otettiin alkuun pari suoraa luoksetuloa, sitten pysäytyksen kera. Seisomisesta täytyy kyllä sanoa, etten ole ihan varma, pysähtyikö se seisomaan vai istumaan, mutta palkan se siitä sai joka tapauksessa. Maahanmeno sen sijaan oli nopea ja hieno. Rini on niin taitava.

Liikkeestä istuminen on kisavalmis liike. Nätti ja nopea istuminen, eikä minkäänlaista ongelmaa taaksekävelynkään kanssa.

Ruutu onneksi aina palauttaa maanpinnalle. Yritin ensin lähettää ihan suorilta vaan, mutta yllärillä koira ei sitten tiennyt, minne sen piti mennä. Muistuipa sitten mieleeni toinen keino, joten kävin viemässä ruudun taakse narupallon ja lähetin sitten ruutuun niin, että koira juoksi ruudun läpi suoraan palkalle. Pari toistoa, sitten pysäytys ruutuun. Vauhti oli hyvä. Lopuksi otettiin jo kaukaa ruudusta, valehtelisinkohan kovasti, jos puhuisin viidestä-kymmenestä metristä. Vauhti upea, annoin juosta suoraan palkalle. Lisää treeniä vaan.

Seuraavana metallinoutoa. Tehtiin kaksi noutoa, ja molemmissa Rinillä oli oikea ote kapulasta. Voisin tanssia balettia pöydällä.

Ihan lopuksi otettiin Ellin ja Mion kanssa hyvin lyhyt paikkamakuu. Mentiin Ellin kanssa piiloon lumivallin taakse. Olin lähtiessäni kuulevinani Rinin teatraalisen vinkaisun, mutta se vaikeni heti, kun automaattisesti vaan käännyin katsomaan sitä, että kuulinko oikein. Lopun aikaa se makasi kiltisti, en ainakaan kuullut vinkumista. Haisteluista on tietysti paha sanoa, kun ei ollut tarkkailijoita. Mutta tästä se nyt kuitenkin lähtee.

Saatiin hyvä treeni, molemmille jäi hyvä mieli ;) Joskopa sitä tästä eksyisi hiljalleen useamminkin treenikentälle.