Viikonloppu oli ja meni, ja menty on täälläkin. Lauantaina käytiin kaupoilla (taas), chillattiin, saunottiin, juoksutettiin koiria ulkona, tehtiin pizzaa ja pelattiin korttia. Vielä on näköjään muutakin puheenaihetta ja tekemistä kuin vaan koiria ;)

Sunnuntaiaamuna nousin aikaisin ylös ja käytin Mallan ja Rinin Haukanniemessä noin tunnin lenkillä. Takaisin tultuani minä lähdin ajelemaan Lahteen Aussieyhdistyksen hallituksen kokoukseen Rinin jäädessä tätien luo hoitoon. Hienosti oli neiti kuulemma ollut, käynyt ikkunassa vähän väliä tarkistamassa, että joko mamma kohta tulee kotiin ;)

Illalla ehdin takaisin juuri sopivasti osallistuaksemme jälleen agilitytreeneihin Muuramessa. Olipa upeat treenit ja sain taas paljon vinkkejä jatkoon! Yleisesti ottaen meillä meni ihan hyvin ottaen huomioon, että koiralla oli kierroksia noin miljoona ja ohjaaja oli taas hidas. Meillä oli kuitenkin älyttömän hauskaa.

Kiitokset Ainolle jälleen ratapiirroksesta, minä laiska kun en sitä viitsinyt piirrellä - Ainolta tää homma sujuu paljon paremmin ;)

Rata oli hauska: alussa hillitöntä menoa eteenpäin, keskellä vähän tekniikkajuttuja, lopuksi mentiin taas lujaa. Mainitsen taas erikseen, että rimat pysyivät upeasti paikoillaan, koska se on aina iloinen asia. Meillä meni Rinin kanssa ihan mukavasti tuonne ekoille hypyille asti, 6-hypyllä tuli ongelmia, kun koira karkasi käsistä ja laukaisi esteelle omin päin - eikä hidas ohjaaja ehtinyt edes öötä huutaa. Vetäjämme Riikka laittoi meidät harjoittelemaan brasilialaista napakäännöstä, joka parin hyvin hitaan ja huolellisen harjoituksen jälkeen alkoi sujua. Toki siinä sählättiin mun huonosti kääntyilevän kropan kanssa ja radan jatkon kera, mutta pääasia on aina, että on hauskaa. Rini kääntyi seiskahypyn jälkeen lähes poikkeuksetta katsomaan, että minne seuraavaksi, joten otettin apupalkkaaja kasihypyn taakse.

Uusi ongelma oli se, että koiranhan pitäisi aina tietää hyvissä ajoin, minne rata jatkuu. Rinille ei ole varsinaisesti opetettu tiivistä kaarrosta hypyn jälkeen, joten kasihyppyä piti vähän harjoitella. Saimme hyvän neuvon jättää lelu ihan siivekkeen taakse, ja ottaa lyhyeltä matkalta kontaktin kera pieniä harjoituksia, joilla hiotaan kaartamista. Lisäksi saimme apua keppien aloitukseen käyttämällä myös lelua apuna, tosin alkuun tarvitaan apuohjaaja palkkaamaan oikeasta suorituksesta. Loppurata kepeiltä meni joutuisasti ja mukavasti, ja treenien edetessä mun käskytkin alkoivat hiukan muistua pitkän tauon jälkeen mieleen, joten pystyin jo hyvissä ajoin ohjaamaan koiraa eteenpäin. Ja ihmeen hyvin pysyin koiran menossakin mukana, vaikka faktahan se on, että Rinin kanssa on turha lähteä kilpaa juoksemaan, kun siinä häviää ihan auttamatta ;) Vaan oli huiput agitreenit, kiitos jälleen kerran muuramelaisille!

Tänään oltiin liikkeellä kameran kanssa, kun Katla täytti vuosia ensimmäistä kertaa. Onnea Kattilankannelle! Rinistä otettiin tietysti samassa kuvaussessiossa seisoma- ja naamakuvia myös pitkästä aikaa, ja hyvältä näyttivät. Laitoin meidän kotisivuille Rinin omalle sivulle uuden seisomakuvan. Tässä kuva Rinistä uuden hienon pannan kanssa:

Kuvaussession päätteeksi teimme Rinin kanssa yhden tunnarin. Ensin vain namien etsiskelyä, sitten laajensin ennestään pientä aluetta hieman isommaksi ja heitin sekaan tunnarikapulan. Rini etsiskeli tunnollisesti nameja, se vahingossa potkaisi kapulan näkyville lumen alta, ja ehdin jo ajatella, että se on siinä. Koira ei noteerannut kapulaa nuuhkaisua enempää, vaan jatkoi namien etsimistä. Pariin otteeseen neiti kävi kapulan haistelemassa siihen tarttumatta. Kaikenlaiset kauhukuvat olivat turhia, sillä kärsivällisyys oli tälläkin kertaa valttia: namien etsimisen jälkeen Rini haisteli kapulan, vaikka se oli ihan näkösällä, ja toi minulle! Voi riemua, voi iloa! Tämä harjoitus valoi taas itseluottamusta. Teemme nyt näitä haisteluharjoituksia, ja mie yritän pienessä päässäni miettiä, miten tästä sitten joskus edetään.