Voi itku, surku, hampaiden kiristys, jalanpolku ja säkkijärven polkka.  Minkä ihmeen takia olen ilmoittanut koiran tokokokeeseen? Nyt ei saa illallakaan rauhaa, kun koepäivä vaan pörrää mielessä. Tänään se sitten pakotti lähtemään vielä iltarauhan aikaan tuohon pihalle tekemään pienen treenin sillä aikaa, kun Malla nautti ruoka-annoksestaan.

Rajasin liikkeet metallinoutoon, ruutuun ja tunnareihin. Aloitimma ruudulla. Otettiin vähän käänteisesti: jätin Rinin ruudun taakse, minä menin ruudun toiselle puolelle ja kutsuin sen. Rini sai kiksit kehuista ja kinkusta, mikä tiesi innokkaita ruutuunlähetyksiä. Otettiin ensin lyhyellä matkalla, ja mua ihan nauratti, kun neiti loikki gaselliloikilla ruutuun. Pari kertaa se vähän harhaili ruudun sisällä, mutta muuten iloista menoa. Lopuksi otettiin jo n. kymmenen metrin päästä, ja saatiin onnistunut ruutu viimeiseksi. Tanssin ilosta. Ehkä tästä tulee jotain.

Tunnari sen sijaan ei luvannut vieläkään erityisen hyvää. Keittelin kapulat taas ennen treenejä. Ladoin hajuttomat pinoksi ja pyörittelin oman kapulan kädessä moneen otteeseen, jätin sen lopulta pinon oikealle puolelle ihan hyvän matkan päähän. Rini levitti kasan, nappasi yhden, mutta vaihtoi oikeaan. Yleensä se on toistolla korjannut, mutta tänään se levitti taas kasan ja haki sitten vasta oman. Mitähän hittoa mie tän tunnarin kanssa oikein tekisin... Kolmannella kerralla se jo toi väärän, ja kun ei siitä palkkaa herunut, se toi seuraavalla kerralla taidokkaasti kaksi kapulaa kerralla. Voi itku ja hampaiden kiristys. Saatiin viimeiseksi jotakuinkin onnistunut suoritus, mutta koira on tähän mennessä päässyt tekemään jo niin monta kertaa väärin, ettei tästä hyvä seuraa. Mun ei varmaan auta kuin ryhtyä viljelemään niitä nameja kapuloiden väliin, ja palata takaisin ihan muutamaan kapulaan. Tässä vaiheessa sitä on valmis kokeilemaan jo melkein mitä vaan.

Metallikapula tuli ensimmäisellä kerralla takaisin väärällä otteella. Jätin palkkaamatta namilla, kehuin kyllä kovasti. Toisella kerralla ote oli oikea, siitä hurjat kehut ja palkka.

Kun kinkkua oli vielä vähän taskussa, tehtiin seuraamista. Ihana Rini ei edistänyt yhtään, se kulki tiiviisti vierellä, teki hyvät käännökset ja sivuaskeleet. Se on niin ihana pieni iloinen aussie, ettei parempaa ole koko maailmassa. Kun se vielä tajuaisi tunnarin... ;)

Aikaisemmin päivällä käytiin koirien kanssa leikkimässä tuossa Timberjackin aukiolla narupallolla ja isolla Aquatoy-pallolla. Tulipa Mallaankin vauhtia, kun palloa alettiin viskellä ;) Ihmeen sopuisasti tytöt jahtasivat palloja, pari kertaa rähisivät, mutta eivät tapelleet kuitenkaan. Leikin jälkeen lähdettiin vielä extempore-lenkille Kukkosensaareen. Rini oli vapaana koko lenkin, Mallakin suurimman osan. Molemmat nauttivat lenkkeilystä täysin siemauksin, Rini veti loppuspurtit vielä takaisin tullessa, kun jätettiin Aquatoy-pallo aukealle odottamaan kotiintuloa. Kyllä aussien laukka on upeaa katseltavaa: kevyttä, vaivatonta, kaunista ;) Malla lähinnä vaan leikkimielisesti hömpötteli perässä. Kotosalla molemmat ovat vain nukkuneet ja huokailleet tyytyväisinä.

Huomenna auto menee huoltoon, joten lenkit sijoittunevat lähipäivinä lähimaastoon. Rinin kanssa pitäisi ryhtyä tuota tokoa tahkoamaan useammin, että olisi edes jotain toivoa edistymisestä.