Malla oli eilen vielä varttia yli kahdentoista menossa Ainon mukana Jyväskylään. Kuitenkin sitten kävi niin, että kun juna lähti kohti Pieksämäkeä klo 12.18, minä poistuin junasta Mallan kanssa. Muotoillaan asia nyt vaikka niin, että se tuli meille juoksuhoitoon, koska ensi viikolla menemme kuitenkin Jyväskylään.

Eilispäivä meni hyvin rauhallisesti, kun koirat nukkui ja mie nukuin. Flunssa on kamala. Malla taas oli sitä mieltä, että niin kauan, kun juoksupöksyt on jalassa, elämää ei ole. Voi riemua, voi iloa, kun pöksyt saa pois. Se heitteli puristeluuta ympäriinsä ja kelli lattialla. Hassu iloinen pieni karjakoira.

Illalla reipastuttiin sen verran, että käytiin tuolla Timberjackin takana vähän kävelemässä. Malla sekoaa niin totaalisesti lumipalloista - heitä sille yksi, ja se kyttää toista koko loppulenkin ajan. Hauskaa oli silti. Tytöt ovat tulleet hyvin juttuun keskenään, illalla lenkin kääntyessä kohti loppua ne vähän purisivat jotain, mutta kun puutuin peliin, homma oli sillä selvä. Todennäköisesti Rini ärsytti Mallaa tapansa mukaisesti: Rinin mielestä sen pitää aina olla ensimmäinen, nopein, saada eniten nameja ja sitä rataa.

Yö sujui rauhallisesti. Aamulla tosin odotti yllätys. Sängynalunen on tavallisesti ollut aina Mallan paikka, se on sen oma luola, jota se vahtii. En tiedä, missä välissä Rini oli mennyt sängyn alle, ja miten ihmeessä se siitä selvisi elävänä, mutta siellä ne molemmat nukkuivat aamulla ihan sulassa sovussa.

Tänään Malla on ilmaissut selvästi, että juoksun H-hetki on käsillä. Keittiössä se tapansa mukaan tarkisti, olisiko Rinistä tässä välissä kuitenkin kehkeytynyt uros. Klong, klong, klong. Lurps, lurps, lurps. Klong, lurps, klong, lurps. Mallalla väpätti koko alaleuka. Liekö julma totuus saanut aikaan pahan mielen. Sitten alkoi mieletön pyllyralli ympäri olohuonetta. Tää on tätä nykyä harvinaista herkkua, että tytöt leikkii keskenään. Mallan motiivin näki kyllä selvästi, kun se oikein mahdollisimman suurieleisesti heilautti häntänsä aina sivuun. Ja sitten kiljui Rinille - Maailman Tyhmimmälle Urokselle - joka ei tajunnut, mitä se siltä halusi. Repesin kyllä niin totaalisesti, kun Rini kerran vahingossa tökkäsi kuonollaan Mallan lannetta. Hyvä kun ei Malla heittänyt volttia ilmassa, se sai siitä pienet kiksit.

Nyt on leikki tauonnut. Malla murjottaa sängyn alla ja Rini nukkuu. Pitäisi raahata koirat pihalle lenkille, mutta loskasää ja harmaa keli eivät oikein inspaa. Herätäkin varmaan pitäisi. Tuntuu, että tässä vaan istuu puolinukuksissa zombiena koneella.