Alkanut viikko on ollut vaikea. On vieläkin hankalaa löytää sanoja tästä kertomaan, kun itku on niin herkässä.

Tiistaina olin mukana saattelemassa meillekin niin kovin rakasta Miinaa viimeiselle matkalleen. Voimia Ainolle surutyöhön. Ikävä on ihan mieletön.

2195160.jpg
Onneksi jäljelle jäi monia ihania, lämpimiä ja kauniita muistoja yhteisistä ajoista.

Vuoden viimeisenä päivänä kävimme jäljellejääneellä porukalla yhteislenkillä Kulhon soramontulla. Pitihän sillä reissulla eksyäkin. Mikähän siinä on, ettei Kulhoon voi mennä eksymättä? Koirat saivat ainakin juosta, ja jopa karkailuistaan surullisen kuuluisa Olivia pysyi hienosti mukana. Rini juoksenteli ja riehui muiden mukana, mutta välillä se hyytyi vain pyöriskelemään hangessa. Uni on neidille maistunut edelleen hyvin ja tissit roikkuu, joten valeraskauttakin on vielä ilmassa, vaikka ihan virkeä Rini on kuitenkin näin yleisesti ottaen ollut.

Uusi vuosi sujui melko odotetusti. Olin kaupunkikierroksella Ainon ja Ellin kanssa päivällä ja tulin viiden jälkeen kotiin, jossa koira jo läähätteli siihen malliin, että paukkuja oli kuulunut. Menimme Ainon ja Ellin luo uuden vuoden viettoon, käytin Rinin ulkona vielä ennen kuutta, mutta toki paukuttelijat olivat etuajassa sen verran, että ulkona oli jo hillitön räiske ja pauke meneillään. Rini oli ulkona tosi levoton, hyvä kun malttoi tarpeilleen mennä. Kuuntelimme ulkona paukkuja sen aikaa, että neiti vähän rauhoittui, ja mentiin sitten sisälle. Sisälläkin se oli levoton, mutta rauhoittui sitten ihan yhdenäkin, eikä enää vaikuttanut pahemmin noteeraavan paukkuja, vaikka avonaisesta ikkunasta äänet kuuluivatkin selvästi. Rini kävi makuulle nojatuolin viereen mun lähettyville ja läähätteli siinä vielä tovin. Malla oli ihana, kun se käpertyi Rinin viereen ja kävi siihen rauhallisesti unosille; ihan kuin se olisi yrittänyt sanoa Rinille, että älä pelkää, ei ole mitään hätää. Sen jälkeen Rini taisi rauhoittuakin. Kyllä se aina välillä herätessään kuulosteli ja läähätteli, mutta näin yleisesti ottaen Rini oli sisällä rauhallisempi kuin olin odottanut. Yöllä pahimman paukuttelun tauottua kävimme vielä ulkona, ja siellä Rini oli taas levoton, mutta sisällä se rauhottui nopeammin ja nukkui vissiin ihan rauhallisesti koko yön.

Aamulla kävimme pihalla, maha oli odotetusti löysällä, ja sitä varmaan tehosti vielä eilen eläinkaupasta ostamani naudannilkka, jonka annoin Rinille eilen ennen kaupungille menoa. Olen tämän päivän syöttänyt neidille tehostetusti piimää ja Tehobaktia, illalla maha oli paremmassa kunnossa, mutta edelleen löysällä. Kävimme toistamiseen päivällä lenkillä Kulhossa, mutta kirpeän pureva tuuli ja pakkassää pitivät huolen, ettei lenkki venynyt liian pitkäksi.

Onneksi tähän viikkoon on mahtunut hieman iloakin. Kävimme katsomassa Polvijärvellä Tinkan kolmeviikkoisia jouluyllätyksiä.

2195354.jpg
Soma ja terhakka pikkupoika-Repe

2195355.jpg
Repe venyttelee

2195357.jpg
Pikkutyttö

2195362.jpg
Sisarukset yhdessä

2195366.jpg
Ja ylpeä emo

Tinkasta oli vaikea saada fiksuja kuvia, se kun viihtyi paljon mieluummin selällään rapsuteltavana. "Pikkuinen" on varmaan väärä sana kuvaamaan pentusia, kun ne olivat jo isoja koiranalkuja (en olisi uskonut kolmeviikkoisiksi millään), ja painoivat molemmat päälle kaksi kiloa. Hauskoja pentuja, varsinkin Repe jaksoi telkuta pitkän aikaa valveilla. Hauska nähdä, millaisia näistä isompina tulee.