On se kumma, että niin kiire on (ainakin olevinaan), ettei ehdi blögiä päivittämään. Ollaan me oikeasti oltu menossa koko ajan, tai minä ainakin. Postikorttirumba postilla on jotain aivan uskomatonta, ja taisinpa maanantain jälkeen sanoa, että jos perjantaina vielä olen elossa, niin hyvä tulee. Viikko on onneksi edennyt yli puolenvälin, joten ehkä pieni pilkahdus viikon päättymisestä on jo näkyvissä.

Elisa ja Eveliina olivat meillä kylässä sunnuntaina. Rinillä oli lystiä, kun saatiin pieniä vieraita, sehän tarkoitti ilmaisia rapsutuksia! Käytiin yhdessä lenkillä ja sitten lapset leikittivät Riniä leluilla.

Eilen kävimme töiden jälkeen Hammaslahdessa treenaamassa agilityä ihan itseksemme. Aluksi lämmiteltiin vähän läheisessä metsässä kävelemällä, Rini oli innosta soikeana ja vaan kieriskeli pitkin jäätikköjä.

Mari oli mukana kameran kanssa, mutta hallin kohtuullisen hyvästä valaisusta huolimatta kuvista ei tullut mitään. Noh, sainpahan apukäsiä kontakteille. Harjoittelimme alastulokontakteja, joihin yritin nyt yhdistää jonkinlaista käskysanaa. Tulipa todettua, että mun suuhun hyvin sopiva "ota" ei kuitenkaan käy, koska koirallehan se kuulostaa ihan samalta kuin "oota", jota viljelen vähän liikaakin kaupunkilenkeillä, kun pidän koiraa vapaana - ja tämähän johti siihen, että koira jymähti seisomaan niille sijoilleen, missä se oli käskynantohetkellä. Itse kontaktiesteissä ei sen sijaan ollut mitään heikkoa, puomiltakaan neiti ei hypännyt alas kuin kerran ;)

Kepitkin sattuivat siinä niin mukavasti olemaan, että harjoiteltiin niitä. Kylläpä meikäläiseltä monttu aukesi, kun sanoin Rinille, mitä estettä mennään tekemään, ja se sinkaisi monen metrin päästä kepeille ja aloitti ne itsenäisesti oikeasta raosta! :O Onneksi palautus takaisin maanpinnalle tapahtui heti seuraavalla lähetyksellä. Oli kuitenkin hienoa katsella, kuinka Rini eteni ilman minua kepeillä, yksi rako siellä oli, jonka neiti olisi mielellään oikaissut, mutta suunta on suorastaan erinomainen. Pitäisi vain ryhtyä harjoittelemaan lähetystä kepeille eri kulmista, ja harjoitella keppejä niin, että itse olen keppien oikealla puolella. Rini meni hiukan epävarmaksi, kun vaihdoin puolta, mutta tajusinpa siinä samalla itsekin, että nyt olen paljon treenannyt pelkästään vasemmalta puolelta ohjaten.

Tehtiin vähän hyppyharjoituksiakin, ja niistä olin oikein mielissäni. Muistanpa vielä oikein elävästi syksyn, jolloin samaa harjoitusta saatiin rauhassa jankata vaikka kuinka kauan ilman mitään näkyvää tulosta - rimat vaan tuli paukkuen alas. Mulla oli kolme hyppyä peräkkäin, ensimmäisen ja viimeisen hypyn rimat 55cm, keskimmäinen 60cm. Korkeus oli rimoissa jo valmiiksi siinä, niin en sitten niitä ryhtynyt enää muuttelemaan. Ensimmäisen ja keskimmäisen hypyn välissä oli pitempi rako, mutta keskimmäisen ja viimeisen väli oli aika tiivis. Ekalla kerralla viimeinen rima tuli odotetusti alas, mutta toisella kerralla Rini kokosi itsensä hienosti ja suoritti viimeisenkin esteen puhtaasti. Voi mamman taitavaa likkaa! Tässä samalla oli muuten oikein otollinen tilaisuus harjoitella etenemistä, ja Rini eteni hienosti, vaikka jäin itse ekan hypyn taakse seisomaan.

Lopuksi tehtiin vielä keinua, jota harjoitellaan vähän turhan harvoin. Meillä on nyt projektina opettaa Rini tulemaan reilusti laudan puolivälin yli keinua suoritettaessa, jottei jäädä arpomaan siihen keskivaiheille, että keikautetaanko tää lauta vai ei. Rini älysi jutun juonen hyvin äkkiä, kun namia oli tarjolla ;) Rini on niin symppis, kun sen palon agilityyn näkee oikein sen silmistä.

Eilisistä treeneistä jäi kaikin puolin hyvä mieli, ja onpa mielessä alkanut vahvasti pyöriä ajatus niistä meidän debyyttikisoistakin. Niin paljon on vielä tekemistä, etten ihan vielä ala selailla kisakalenteria, mutta eiköhän me ensi keväänä viimeistään lähdetä sähläämään virallisille radoille.

Tokon eteen ei olla tehty juuri mitään. Olen iltaisin ennen iltaruokaa hionut kaukkareita, ja niissä on tapahtunut mainittavaa edistystä. Seiso-istu-vaihto tarvitsee vielä vähän preppausta, mutta aika hyvin olen voinut jo seisoa sellaisen metrin päässä koirasta ja ohjata vaihtoja. Elli lupaili meille tunnarikapuloita, joten varmaan tässä joululomalla päästään kunnolla treenaamaan tunnariakin.

Olen manaillut Joensuun surkeaa säätä, ei siis mitään toivoa saada hyviä joulukorttikuvia. Jouduin nyt sitten penkomaan meidän kuvapankin läpi, onneksi sieltä löytyi jokunen ihan hyvä kuva, joista nyt olen saanut jonkinlaisia joulukortteja tehtyä. Laittelen tännekin näytille sitten lähempänä ainakin muutaman ;)