Nyt on ollut niin tiivis aikataulu, ettei ole ehtinyt blogia päivittää. Itärintamalla kuitenkin tapahtuu edelleen.

Perjantaina oltiin agilityssä tekemässä ratapätkää.


Sähellykseksihän se meni, mutta ei se mitään. Saimme ekalla kerralla vedettyä tuonne kuutoshypylle saakka, mutta sitten huono sijainti ryssi jatkon. Kuutoshypyn edessä oli pituus, taas häiriönä, kun kukaan ei sitä ryhtynyt siirtelemään, ja koirahan sinkaisi tietenkin sinne, kun se oli seuraava este, joka oli suoraan edessä. Ohjasin vielä koiraa oikealta puolelta, mikä hieman vaikeutti koiran pyöritystä. Rini tosin hienosti haki esteet muurin jälkeen ihan vaan käskyttämällä. Vaihdoin sitten toisen pituus-karkauksen jälkeen ohjauspuolta vasemmalle ja opettelin peruuttamaan ja ohjaamaan samanaikaisesti (kyllä, se oli vaikeaa), ja sitten jopa sain koiran putkeen takaisin.

Hyppysessiota tehtiin myös jokuseen otteeseen, Rini ei meinannut millään tajuta hypyn kiertämistä, vaikka ollaan kiertoa kyllä itsessään harjoiteltu. Lisää treeniä siis. Mun piti kädestä pitäen ohjata se hypyn taakse, sitten sen sai kiertämään oikealle puolelle, mutta sitten tuli aikamoinen kiirus 9 ja 10 hyppyjen suoritus. Näitä kolmea hyppyä me harjoiteltiin jokunen tovi ihan itsenäisenä harjoituksena.

Koska Rini edellisellä kerralla keinun ollessa radalla teki lentokeinun, saimme vinkin tehdä sen ihan itsenäisenä esteenä. Niin siis tehtiin. Rini teki hyvät keinut, hyppy ja putki sen jälkeen sujuivat myös hyvin, mutta jatkossa seurannut hyppyhässäkkä oli taas ongelmallinen. Peruuttaminen ja koiran ohjaaminen (lähinnä sen huomion herättäminen putkesta tulon jälkeen) olivat jälleen erinomainen oivallus. Tehtiin esteelle 17 saakka, sitten oltiin jo tehty niin pitkä treeni putkeen, että päätin lopettaa, kun koirakin alkoi väsyä. Toista kierrosta ei sitten ehdittykään ottaa, mutta ehkäpä vielä jonakin kauniina päivänä tehdään tätäkin rataa kokonaisuudessaan ;)

Aino ja Malla tulivat meille vielä illalla yökylään. Katsottiin leffaa ja koirat osoittivat molemminpuolista rakkautta välttelemällä toisiaan.

Lauantaiaamuna noustiin aikaisin ja ajeltiin Onttolaan raunioradan viereisiin metsiin hakutreeneihin. Yön aikana oli satanut kymmenisen senttiä lunta, lämpötila nollassa ja sää selkeä. Paikalla ei mun ja Ainon lisäksi ollut kuin Miimi ja Mika, mutta neljästään saatiin kiva treeni aikaiseksi. Treenin puolivälissä paikalle tuli vielä joululomilla Onttolassa oleva Minna, joka omistaa Miimin kasvatin Pulmun. Minnasta saatiinkin sopivasti uusi maalimies harjoituksiin ;) Miimi ja Mika olivat ehtineet tallata keskilinjan, kun tulimme paikalle, ja muuten maasto jätettiinkin koskemattomaksi - ukot kiersivät piiloille alueen ulkopuolelta. Rini oli viimeisenä etsintävuorossa, joten vähän saatiin jälkiä jo häiriöksi.

Rinille neljä ukkoa, nyt otettiin kaikki ilmaisut irtorullilla. Harjoiteltiin umpipiiloja. Metsässä varsinaisen raunioradan vieressä on muutamia kannellisia laatikoita (kävisivät muuten ruumisarkuista), jotka soveltuivat mainiosti umpipiiloiksi. Keskilinjan oikealle puolelle siirtyvä maalimies umpipiiloihin, vasemmalle puolelle etukulmaan ukko ja toinen suunnilleen alueen takaosaan.

Saimme yllättävän treenihäiriön, kun ampumaradalla alkoi paukkua. Ensimmäiseen ukkoon paukut eivät vaikuttaneet mitenkään, kun otin ensimmäisen lähetyksen oikealle puolelle, jolloin Rini lähti paukuista poispäin. Ukko löytyi ripeästi, hyvät rullantuonnit ja luovutukset, eikä näytöissäkään ongelmaa. Rini oli intoa täynnä.

Ongelmat alkoivat sitten toisella ukolla, kun yritin lähettää vasempaan etukulmaan. Rini ei meinannut millään lähteä paukkuja kohti. Se irtosi lähetettäessä muutaman metrin päähän haistelemaan, vaikka oli kyllä lähetettäessä ollut ihan sen näköinen, että se sai hajun. Jouduin sitten antamaan reilut avut, sain neidin irtoamaan ukolle vasta n. 15 m etäisyydeltä ukosta, jolloin todennäköisesti haju oli jo niin voimakas, että se helpotti lähtöön. Näytöt teki hyvin.

Kolmas ukko oli taas paukuista poispäin, eikä irtoamisessa sen kummemmin ongelmaa. Olin katsovinaan, että neiti olisi jäljestänyt piilolle edellisen jälkiä myöten, mutten ole ihan varma. Nenä nousi kyllä maasta viimeistään siinä vaiheessa, kun Rini näki piilon. Näytöt taas hyvät.

Sitten neljäs ukko, joka oli taas vasemmalla puolella. Paukuttelu oli tauonnut, mulla ei ollut selkeää visiota, missä ukko oli piilossa. Etsin vaan sopivan raon ja otin koiran vierelle. Rini lähti kuin ohjus, se irtosi epäröimättä kauas ja tuli melkein heti takaisin rullan kanssa. Näytölle mentiin taas vauhdilla. Oli hienoa, että saatiin viimeiseksi pistoksi tällainen ukko, jonka etsintä ei olisi paremmin voinut mennä.

Sanomattakin lienee selvää, että tuo paukuttelun vaikutus koiraan harmittaa ihan vietävästi. Maastossa niitä paukkuja nyt harvemmin tietysti kuulee, mutta silti tuntuu niin harmilliselta, että kun maaston saa edes jotakuinkin toimimaan, niin sitten pitää ryhtyä tekemään hillittömästi paukkuharjoituksia, että koiran kanssa olisi mitään mahdollisuuksia päästä kisaamaan. On ihan avuton olo, kun ei osaa itse lähteä tuota vyyhtiä purkamaan mitenkään.

Kävimme treenien jälkeen vielä kävelemässä porukalla. Miimillä oli mukana Unski ja Pami sekä mammalomalle tullut Unnu, Minna ja Pulmu tulivat myös mukaan, samoin Hilkka ja Kiri. Pulmu oli hirmuisen hauska, oikea sydämenvalloittaja karvattomana ;) Rini hömpötteli edellä Mallan kanssa, kun muu aussielauma tuli omistajineen hieman meidän jäljessä. Taustalla paukkui koko ajan, eikä Rinin reaktio lenkin aikana muuttunut mihinkään: ei muutosta parempaan, muttei toisaalta huonompaankaan. Paukun kuullessaan se vetää korvat taakse ja kääntyy hakemaan minusta tukea, ja heti kun hiljenee, se jatkaa matkaansa normaalisti. Jotenkin tuntuu, että edessä on iso työ saada neiti oivaltamaan, ettei paukuissa ole mitään ihmeellistä. Saa nähdä, mitä tulevasta uudesta vuodesta tulee, ehti tässä jo kahden vuoden aikana tottua siihen, ettei Rini ole raketeista millänsäkään.

Lauantai-iltana meillä vietettiin aussieporukan pikkujouluja. Aino tuli myös mukaan, hänellehän kuuluu edelleen kunnia, että ylipäätään kuulun aussieporukkaan ;) Söimme tukevasti ja pidimme hauskaa, muutahan ei hyvään iltaan tarvitukaan. Illalla meitä ihastutti vielä uusin joensuulainen aussietulokas Saimi, joka oli syötävän suloinen. Kiitoksia kaikille käynnistä, ihanaa, että pääsitte tulemaan ja saatiin viettää yksi ilta taas porukassa! Otetaanhan uusiksi ;)

Tänään on ollut vähän rauhallisempi päivä, joskin mun ilta meni toisissa pikkujouluissa. Huomenna olisi taas työpäivä, mutta onneksi ei ole enää kuin kaksi jäljellä.