Pakkasin treenirepun mukaan ja käväisimme lenkin yhteydessä tekemässä pienen tokotreenin matkan varrella olevalla kentällä. Kenttään oli juuri vedetty uudet hiekat, joten se oli mukavan pehmeä alusta tokoilulle.

Rini ei meinannut pysyä pöksyissään, kun tajusi, minne mentiin touhuamaan. Annoin sen heittää parit riemuringit sillä aikaa, kun rakentelin meidän ruutua.

Rini ei enää yhtään välitä, kun käyn ruudussa kertomassa, missä ruutu on, joten hiljalleen voisi ehkä alkaa miettiä välivaiheen poistamista. Teimme lyhyellä matkalla pari ihan hyvää ruutua, mutta ruudun paikka ei koiralle ole vieläkään selvä. (Miksi se ei voi noteerata, kun käyn näyttämässä, minne sen haluan?) Noh, se on tän opetustavan miinus. Mietiskelin, jos olisin ottanut kaveriksi sen lätkän avuksi sitten kuitenkin, mutta katsotaan nyt.

Huomaa, ettei ole pitkään aikaan tarvinnut opettaa koiralle uusia liikkeitä, sillä hinku edetä on aivan kamala. Kun alan tänne postata kirjoituksia, joissa mietin, miksi mikään ei enää toimi, niin sit mua voi muistuttaa tästä. No, joka tapauksessa lisättiin vähän matkaa ruutuun. Tässä se ruudun sijainnin epäselvyys näkyi selkeimmin, koska koira juoksi sen samaisen lyhyen matkan, mitä olen sitä tähän saakka juoksuttanut, ja kääntyi katsomaan, että eikö tässä hyvä ;) Uudella käskyllä meni ruutuun saakka. Parin toiston jälkeen koira oivalsi, että ehkäpä ruutu tosiaan on siellä neljän merkin välissä. Vauhtikin ruutuun oli ihan kiva, ei mikään tykki, mutta sellainen iloisesti hömpöttelevä, hiukan hyppelehtivä. Palkkasin wubballa, joka oli Rinin mieleen tänään oikein erityisesti, ja sit jätettiin ruutu hautumaan.

Seuraaminen on väljää, se ei ole siitä miksikään muuttunut vielä tässä muutaman päivän aikana. Hitaasti kävellen Rini pitää paikan tosi tiiviisti, mutta heti, kun vauhtia tulee lisää, väljyyttäkin tulee lisää. Joskopa sitä lähtisi rakentamaan siitä hitaasta kävelystä, ottaisi sekaan vähän reippaampia pätkiä ja palaisi sitten taas hitaampaan. Tänään tein suoria pätkiä myös namilla tutittamalla, siinä on vaan vaikea katsoa samaan aikaan, että koira olisi suorassa siinä sivulla eikä poikittaisi liikaa eteen. Käännös vasemmalle ja täyskäännös ovat paranemaan päin, oikealle en ole käännöstä tainnut vähään aikaan tehdäkään. Pitää tuokin erhe korjata vielä ennen koetta.

Välissä otettiin vähän sivuaskeleita. Rini siirtyy aina, kun sille sanoo sivu, mutta jää hölmönä tuijottamaan, että minnekäs sinä steppaat, kun sille ei sano mitään. Minäkö vaatisin koiralta liikaa? Mukavasti ja innokkaasti tuli koira muuten perässä, kun piti kättä taskussa. Taskussa oli namia, maksamakkaraa tuubissa.

Välissä noutoa puisella kapulalla. Olipas vauhtia! Ensimmäinen luovutus hivenen hidas, kaksi muuta tulivat nopeasti ja tiiviisti eteen saakka.

Lopuksi luoksetuloa, jota ei vähään aikaan olla tehtykään. Jätin Rinin kentän toiseen päähän ja kävelin itse toiseen, tulisikohan tuosta välimatkaksi n. 30 m. Koira painalsi satanen lasissa patukkaan kiinni. Jotta voisin "masentaa" itseni jollakin, otimma seuraavaksi pysähdyksiä. Tällä kertaa ei tarvinnut masentua vauhdista, sillä sitä piisasi, mutta onhan se totta, että satasen vauhdista ei voi pysähtyä kuin seinään. Tähän pitäisi kehitellä joku takapalkka, voisi kokeilla namin muodossa. Tehtiin pysähdystä sekä seisomisen että maahanmenon kanssa, molemmat venyi. Viimeisenä otettiin taas suora luoksetulo, ja vauhtia sen kun riitti. Mistähän lie koira tänään niin innostunut?

Lenkin varrella käskin Rinin liikkeestä istumaan, mutta meni maahan. Seuraavalla yrityksellä jäi seisomaan, ja sitä se sitten tarjosi innokkaasti. Pari kertaa avustin sen isojen apujen kera istumaan, sitten se muistui mieleen. Lisää vahvistusta ennen koetta.

Huomiselle suunnittelin kaupunkikävelyä. Mulla ei huomenna ole musiikin teoriaa, niin koiran kanssa touhuamiseen jää vähän enemmän aikaa kuin tavallisesti. Ankea harmaa sää ei oikein inspiroi uloslähtöön, mutta jos torstaina voisi vihdoin ja viimein olla edes inhimillinen ilma, voisi lähteä uudelleen Selkielle lenkkeilemään. Rini alkaa olla niin hajujen vietävissä lenkillä, että mieluummin kävisi lenkillä sellaisissa paikoissa, joissa vastaantulijoiden mahdollisuus on minimaalisen pieni.

Laitoin eilen illalla Rinin aktivointipulloon nappulaa, kun se oli tekemistä vailla. Pitkän aikaa piti katsoa, että onko sama koira pullon kanssa touhuamassakaan, kun koira vain paiskoi pulloa hillittömällä vimmalla ympäriinsä, jotta saisi edes yhden namin. Tämä sama koira (ainakin luullakseni) touhusi hyvin maltillisesti, harkiten, huolella ja ajatuksen kanssa joulun jälkeen sen samaisen pullon kanssa hieman alle vuosi sitten.

Koira nukkuu niin maltillisesti omalla paikallaan, että ihan kateeksi käy. Minua odottaa ilta Salpakadun varikolla noutajien tokotreenien merkeissä. Nämä ovatkin näillä näkymin viimeiset treenit, jotka käyn vetämässä tämän vuoden puolella noutajille.