Saatan jossain välissä päivää ihmetellä, mihin päivä oikein menikään. Koiran kanssa tuli telkuttua vaikka sun missä, ja kummasti kello on jo kuusi.

Päivä alkoi pitkästä aikaa hakutreeneillä. Meillä olikin iso ryhmä, mutta onneksi koirat vaihtuivat jouhevasti, joten saatiin treeni vedettyä ripeästi läpi. Mentiin Jaamankankaalle muuntamon taakse, jossa ollaan viimeksi oltu alkeiskurssilla. Maastossa lunta ihan kiitettävästi, ehkä sellainen 20-30 cm, sää pilvinen ja harmaa, meidän vuorolla alkoi sataa lisää lunta. Lämpötila oli kotona aamulla nollassa.

Rinille halusin motivaatiotreenin edelliskertaisen karmean esityksen jälkeen. Otettiin neljä ukkoa, molempiin etukulmiin ja toiset kaksi n. 100 metriin. Ykkös- ja kolmosukko olivat haamuja, ja kun kerrankin oli hyvä tuuli, kakkos- ja nelosukko otettiin tuuliharjoituksena. Kahdella ensimmäisellä ukolla ilmaisu kiintorullalla ja kaksi viimeistä irtorullalla.

Ensimmäiselle ukolle mentiin vauhdilla. Ilmaisuun oli tarvinnut vähän apuja, mutta vauhtia tosiaan piisasi. Näytössä ei ongelmia, hillitön työ oli juosta tuon perässä umpihangessa.

Toista ukkoa vähän epäilin, että mitenkähän lähtee, kun sai ekaan näköavun. Pelkäsin turhaan: lähetin etsimään ja koira sai hajun n. 15 metristä, tosin haju pyöritti koiraa maastossa jonkin aikaa ennen ukon löytymistä. Oli käynyt maalimiehellä haistelemassa käden ja napannut rullan suuhun ihan ilman apuja. Näytöllelähdössä tapahtui jotain tosi kummallista, kun koira ei oikein vaikuttanut ymmärtävän, että minne mennään. Hyvin lähti sitten, kun lähdin itsekin liikkeelle.

Kolmas ukko jälleen haamuna. En ollut aivan varma, näkikö koira ukkoa lainkaan, kun se tiiraili ympärilleen vähän oudosti. Meni kuitenkin lähetettäessä suoraan ukolle ja hyvät ilmaisut. Näytöllelähdössä sama häikkä kuin edellisessä.

Viimeinen ukko olikin taas tuuliharjoituksena. Rini irtosi hyvin, sai hajun ja teki hyvät ilmaisut. Näytölle mentäessä edelleen häikkää, lisäksi maalimiehellä se meni makuulle n. kahden metrin päähän ukosta. Meillä oli treeneissä pitkästä aikaa uusia ihmisiä, ja Rinistä kyllä näki selvästi, että se niitä vähän vierasti. Totesinpa siihen, että meidän neidille olisi hirveän tärkeää, että se joutuisi useammin uusien ihmisten kanssa olemaan tekemisissä maastossa, varsinkin viimeisenä maalimiehenä ollut Roccon Mika oli Rinin mielestä hyvin epäilyttävä. Sama oli ollut toisena maalimiehenä ollut Auli. Onneksi Rinillä on paloa hakuun ja ukkojen etsimiseen niin paljon, että se kuitenkin voittaa epäilyksensä ja menee katsomaan - onhan ukolla paljon herkkujakin.

Näytöillelähdön ihmehäsläys on todennäköisesti ihan omaa aikaansaannostani: minulla on hirveä kiire saada koira lähtemään näytölle, ja tästä Mika sanoikin, että voisi ottaa vähän iisimmin ;) Koiran voi näytölle lähdettäessä ottaa ihan rauhassa sivulle, kytkeä sen ja odottaa vielä pari sekuntia, lähettää sitten rauhallisesti ja mennä perässä. Nyt oli vaikuttanut siltä, että olin ollut koiraa jo tönimässä näytölle ennen kuin se itse edes oli perillä siitä, mitä siltä olin jo vaatimassa.

Toinen pointti, joka osoitettiin, on mun kehuminen Rinin rullantuonnissa. Sellainen hillitty kehu on toki sallittu, mutta mulla ne tuppaavat olemaan oikein yltiökehuja. Tämä voi koitua ongelmaksi sitten, kun siirrytään kiintorullaan kokonaan - varsinkin, kun nyt yritän kovasti varjella, ettei koira pääsisi tekemään väärin. Onhan se ihan mahdollista, että koira jossain vaiheessa ei ukkoa löydäkään, ja sitten se muistaa, että rullan tuominen on aina mamman mielestä huippujuttu, joten sitten se ottaakin rullan suuhun, vaikkei ukosta ole tietoakaan.

Hakutreenien jälkeen ajelin Viinijärvelle Hannan ja Jatsin luo lenkkeilemään. Lenkillä vierähtikin hyvin pari tuntia, ilta hämärtyi ja lumisade ja tuuli yltyivät. Jatsilla oli taas niin hauskaa, kun se sai murmuttaa Rinille. Rini ei oikein perustanut leikistä ulkona, joten kaksikko lähinnä lompsotteli omia teitään - ja Rini pysytellen poissa Jatsin tieltä.

Lenkillä pääsin purkautumaan vertaistuelleni Hannalle tokon ongelmista. Kun lenkki oli ohi, otettiin vähän tokoa Hannan pihalla ja katsottiin, mitä ongelmien ratkaisuksi keksittäisiin.

Ensimmäisenä tunnari. Hannan upeaa ilmausta lainatakseni poden edelleen yhden kapulan syndroomaa ;) Otettiin pihalla yksi meidän kapula ja yksi Hannan ja Jatsin kapula häiriönä. Lähetysmatka oli ensin aika pitkä, Rini sinkaisi hirveällä vauhdilla kapuloille, otti ensin väärän, mutta vaihtoi sitten oikeaan. Kehuin kovasti oikean kapulan tuomisesta. Lyhennettiin matkaa, jotta koira hillitsisi vähän kierroksiaan, sitten lähetin uudestaan. Rini sattui ensin oman kohdalle, nappasi sen suuhun, mutta kävi vielä varmistamassa toisen, että olihan se suussa oleva varmasti oma. Kovasti kehuja ja palkkaa kiitokseksi. Hanna antoi luvan treenata jatkossa yhden häiriökapulan kanssa, turha jankata liian pitkään yhdellä. Pitää muistaa, ettei oteta kapuloihin liian pitkää välimatkaa, ettei taas tule sinkaisuongelmaa, jossa koira vain nappaa lähimmän kapulan ja tuo sen. Saimme kehotuksen treenata tunnaria, kun koiran kierrokset eivät ole huipussaan, ei siis aloiteta treeniä tunnarilla eikä tehdä minkään kiihdyttävän liikkeen jälkeen. Tunnari voisi olla hyvä liike esim. paikkamakuun jälkeen.

Teimme pätkän seuraamista Hannan seuruuttaessa Jatsia samaan aikaan. Jatsi oli Rinille iso häiriö, mutta kontakti pysyi silti yllättävän hyvin, samoin paikka. Tein lopuksi liikkeestä istumisen taaksekävelyiden kera, ja Rini teki täyden kympin suorituksen. Hieno likka ;)

Seuraavaksi itkin Hannalle ruutua: sitä, kuinka se on hidas. Kilpajuoksu ei meillä toimi, kun Rini alkaa kytätä sitten, että mitä minä teen. Hanna neuvoi laittamaan lelun jonkin matkaa ruudun taakse, ensin tehdään pari ruutua niin, että koira saa juosta ruudun läpi suoraan lelulle. Kolmen toiston jälkeen yritän pysäyttää koiran ruutuun. Ensimmäinen pysäytys meni yli ruudun, mutta Rini kuitenkin pysähtyi, joten siitä palkka eli vapautus lelulle. Toisella pysäytyksellä koira pysähtyi jo ruutuun, siitä mielettömät kehut ja palkat. Hanna neuvoi, ettei kannata sotkea maahanmenoa vielä mukaan, ja siinä olen samaa mieltä - Rini on niin herkkä ennakoimaan.

Lopuksi tein Rinin kanssa pari kaukkareiden vaihtoa. Kateellisena katselin vierestä Hannan ja Jatsin kaukkareita, joissa välimatkaa koiraan oli jo useampi metri. Meillä menee vielä pitkään, ennen kuin meidän kaukkarit on niin hienolla mallilla ;)

Kiitokset Hannalle ja Jatsille vielä kertaalleen lenkkeily- ja treeniseurasta! Tokon vertaistukiryhmän pitäisi kokoontua useammin, nyt sain taas ihan uutta intoa treenata, kun tietää vähän, miten edetä.