Itärintamalla on ollut hiljaista, mutta elossa yhä ollaan. Työviikko oli aivan kamala, joten ei ole ollut juuri resursseja mihinkään muuhun kuin koiran kanssa ulkoiluun. Lenkitkin on useimmiten jouduttu tekemään pimeän aikaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Rinille lenkkeily on onneksi välttänyt ihan hyvin minimaalisen kotitokoilun lisäksi.

Juoksut alkavat olla voiton puolella siinä mielessä, että tiputtelu on alkanut vähentyä. Toisaalta tänään tuleekin jo kaksi viikkoa juoksujen alusta, joten tärpit lienevät käsillä. Rinin mielenkiinto muita koiria kohtaan alkaa vähitellen normalisoitua. Ehdin tuossa yksi päivä jo ajatella, että merkkailukin on jäänyt vähemmälle, mutta se oli väärä hälytys, sillä merkkailu jatkui tiiviisti tänään lenkillä. Juoksujen loppua ennakoin lähinnä Rinin luonteen puolesta, kun sen herkkiskauden huippu näyttäisi menevän hitaasti mutta varmasti ohi.

Tänään oli päikkäreiden jälkeen sellainen olo, että voisi lähteä pitkästä aikaa touhuamaan jotain koiran kanssa. Touhuaminen tarkoitti tietenkin tokoa. Pakkasin treenikamppeet reppuun ja ajelin Karsikon koulun kentälle siinä toivossa, että siellä voitaisiin treenata. Kaupunki oli kuitenkin päättänyt taas säästää väärässä paikassa, sillä kenttä oli pimeänä, eikä sinne siis kannattanut mennä mitään tekemään.

Ajelimme siitä porukoille ja treenattiin sitten takapihalla. Yleisöäkin oli ihan häiriöksi asti, kun Elisa ja Eve tulivat kaverinsa Lotan kanssa katsomaan meidän treenejä. Onneksi lapset uskoivat vähällä, kun sanoi, ettei koiraa saa hommien aikaan härkkiä, vaan pitää antaa sen tehdä rauhassa. Lapsille tää oli jonkinlainen sirkushuvituokio, kun Rini sai esitellä osaamiaan temppuja. Ei nää tokoliikkeet kyllä lasten mielestä voita pamia, lipaisua tai vaikkapa kökötystä.

Aloitimme Rinin kanssa ruudulla. Otin kotoa lätkän mukaan ottaakseni sen tueksi ruudun opetukseen, mutta se oli taas kyllä yhtä tyhjän kanssa. Rini ei voinut ymmärtää, ettei sen pidä tuoda mulle sitä lätkää vaan mennä sen luo ;D Parin epäonnistuneen ruudun jälkeen heitin lätkän menemään ja ryhdyin vain tekemään lähetyksiä, jotka sujuivat huomattavasti paremmin. Kysyin ennen lähetystä "missä ruutu", ja kun koira katsoi ruutuun päin, kehuin kovasti ja lähetin. Rinillä oli mukavasti intoa ja vauhtia, se osasi hakea ruudun ihan hyvin ilman mitään lätkiä tai naksutuksia muutaman metrin välimatkalla lähetyspaikasta ja -kulmasta huolimatta. Seuraavaksi ryhdytään lisäämään välimatkaa vähitellen.

Harjoittelimme välissä vähän oikeaa ja vasenta, etteivät ihan unohtuisi kokonaan. Mulla oli kaksi samankokoista purkkia mukana, toisen päälle kävin laittamassa makkaranpalan. Saatoin koiran merkille, siirryin omalle paikalle ja otin pari askelta sivusuunnassa sille puolelle, minne koiran lähetin. Rini muisti tän hyvin. Lopuksi laitoin namit molempien purkkien päälle, mutta tämäkään ei koiraa hämännyt, vaan se teki ihan oikein. Pitäisi ne ohjatun noudon kapulat saada jostain, niin pääsisi harjoittelemaan ihan kapuloiden kanssa jossain vaiheessa. Lisäksi mun pitäisi keksiä, miten opetan koiran etenemään itsenäisesti merkille. Ja ehkä apujakin voisi vähentää, kunhan käskyt tulevat tutummiksi.

Seuraavana hyppynouto. Otin aluksi taas pelkästään hyppyä muistinvirkistykseksi, sujui kivasti. Kapulan tullessa mukaan kuvioihin virtaa oli koirassa ihan liikaa, tää liike on Rinistä niin ihana, kun siinä on sekä nouto että hyppy. Se saalisti kapulan ja ponnisti takaisin tullessa varmaan kolmen metrin päästä hypylle, ja jostain syystä ponnistus ei kantanut hypyn toiselle puolelle saakka. Tuloksena rymähdys, hyppyesteen kaatuminen ja hengenhaukkomista yleisön taholta. Jos jotain hyvää, niin yhden rymäyksen jälkeen koira sentään hiukan hillitsi itseään jatkossa ja hyppäsi hiukan maltillisemmin. Rini yritti vieläkin kiertää pari kertaa esteen, joten pitää hioa vielä varmemmaksi. Pitää kehittää tähän vaikka joku välipalkkaus hypyn jälkeen, koska ongelma on vain kapulalle mentäessä. Ja toisekseen voisi auttaa sekin, jos treenaisi valoisan aikaan, jotta se sulkisi pois sen vaihtoehdon, ettei koira näe, missä este on.

Seuraamista ollaan otettu kotona iltaruuan yhteydessä, samoin tänään otin pienen pätkän pihalla. Seuraaminen on tiivistä, kun vauhti on hidas, tänään sain pihalla yhden ihan hyvän pätkän vähän nopeammallakin tahdilla. Seuraamisessa on ollut kontaktintippumisongelma taas jonkin aikaa, ja kun aloin miettiä syytä ongelmaan, tajusin, että palkkaus on ollut aika vähissä. Kummasti alkoi kontakti löytyä, kun palkka tuli mukaan kuvioihin ;) Ehkä miekin jotain opin hiljalleen. Sivuaskeleet alkavat sujua kivasti, täyskäännös ei ole enää läheskään niin väljä kuin mitä se joskus on ollut. Seuraamisen tiiviyden kanssa on vielä paljon tekemistä, mutta onpahan jotain projektintynkää.

Otin tänään suoria luoksetuloja lyhyellä matkalla. Pysäytysten treenaaminen ei oikein ole innostanut, kun pitäisi taas miettiä strategiaa niidenkin uudelleenopettamiseen. Kenties se puun kiertäminen voisi olla ainakin kokeilemisen arvoista. Kiertämisestä tuli mieleen, että opetin Rinin kiertämään meidän taloyhtiön roskakatoksia. Nyt se aina lenkille mentäessä ja sieltä tultaessa jää seisomaan katoksien eteen ja odottaa, että sanon "kierrä" tai "kaarra" ;) Agilityä ajatellen nuo käskyt sille opetin, mutta saa nyt nähdä, tuleeko niistä agilityn yhteydessä mitään. Rini irtoaa hyvin roskakatoksille, voin melkein lähettää sen ulko-ovelta katoksille, ja sinne nyt tulee ovelta matkaa n. 30 m.

Ihan viimeisenä otin pitkästä aikaa tunnaria yhdellä kapulalla. Kävin piilottamassa sitä pihalle, ja nyt oli pimeys eduksi, kun koira ei voinut etsiä kuin nenällä. Pitäisi muistutella tunnari kunnolla mieleen ja ottaa taas häiriökapulat mukaan harjoituksiin, että edistyttäisiin tässäkin joskus.

Lapsien lällytystuokion jälkeen käväisimme Rinin kanssa vielä hieman yli tunnin lenkillä kiertäen Karsikkoa. Nyt on taas tallattu tasaisia teitä niin kauan, että himo kunnon metsäryteikköön on kova. Sunnuntaina taitaa tosin vasta olla saumaa lähteä, huomisen valoisa aika mennee Hankasalmella Wallun MH-testin parissa.