Tapahtumaa riittää Keski-Suomessa jokaiselle päivälle, mutta onpa kiva silti olla menossa ja kuitenkin samaan aikaan lomalla. Ihana käydä kavereiden kanssa treenaamassa, Joensuussa on aina se ongelma, ettei yhteistä aikaa tunnu löytyvän millään kenenkään kanssa. Siksipä täällä otetaankin kaikki ilo irti.

Eilen kävi sellainen ihmeellisyys, että me päästiin Rinin kanssa mukaan Ainon ja Mallan agitreeneihin Muurameen. Olin ihan äimänkäkenä, yleensä agiryhmät on kaikkialla niin täpösentäynnä, että on ihan turha edes kysyä, pääseekö mukaan treenaamaan. Muuramessa Ainolla ja Mallalla on agiharjoituksissa vetäjä ryhmällä, joten saimme oikein ohjatut treenit. Olipas mahtavaa, kiitos vielä kertaalleen, kun päästiin mukaan!

Treenipaikalle pääseminen oli oma operaationsa, kun sää oli myrskyinen eikä Ainolla ollut kunnollisia ohjeita maneesille. Monen mutkan ja ylimääräisen kilometrin jälkeen päästiin kuitenkin perille ehjin nahoin ;)

Njooh, meillä on agista ollut taukoa sellainen kuukausi ja pari viikkoa päälle. Jostain syystä se näkyi. Agitreenit pidettiin ratsastusmaneesilla, joka oli tietysti täynnä mitä mielenkiintoisimpia hajuja. Rini oli niin hajujen lumoissa, ettei se tainnut tajuta agiesteiden olemassaoloa ennen kuin tuli meidän vuoro treenata.

2090005.jpg
Ratapiirroksen copyright menee Ainolle, säästyipähän multakin yksi työvaihe xD

Rini oli hiukan vähemmän hakusessa kuin minä. Alku tosin meni vähän häsellykseksi, kun Rini ryhtyi taas tiputtelemaan rimoja. Aino sanoi sen näyttäneen siltä, ettei se ollut oikein varma, saako se tulla vielä vai ei. Kahdella aloituksella rimat tulivat alas, sitten jäin koiran kanssa aloitusviivalle ja lähdettiin yhtä aikaa. Sittenpä alkoikin lyyti kirjoittaa ja homma toimia niin kuin pitikin. Mulla oli ohjausvirheitä, kun olin koirasta pahasti jäljessä, mm. tuo kolmoshypylle siirtyminen oli aika mielenkiintoinen, kun olin väärällä puolella, joten viitoin koiralle oikealla kädellä.

Kepit sujuivat kivasti, Rini haki koko treenin aikana vain kerran ekan keppiraon väärin. Siltäkään kerralta en sitten muista, vekkasinko oikein vai annoinko koiralle vähän liikaa tilaa. Olin suunnitellut valssin keppien jälkeen, mutta sen tietenkin unohdin tehdä, joten suora pätkä meni taas läskiksi. A sujui ok, mutta hyppy sen jälkeen oli taas pariin otteeseen ihan kamala, kun etenin putkea kohti liian aikaisin ja koira tietenkin oikaisi hypyn yli takaisin. Pitäisi muistaa saatella kunnolla ja vetää sitten koira kunnolla siivekkeen ohi ja sitten vasta lähettää putkelle. Loppuosa radasta myös vähän sähläten: jos en tehnyt putken jälkeen valssia, olin taas hankalassa paikassa koiran ohjausta ajatellen. Jos taas tein valssin, kadotin koiran ;)

Saimme palautetta, että Rinille tekisi hyvää tehdä tehostettua hyppytreeniä. Vetäjä lupasi laittaa mulle sähköpostilla hyppytreeniharjoituksia, jotka auttoivat hänen bortsunsa rimantiputusongelmiin aikoinaan. Lisäksi mun pitää vahvistaa eteen-käskyä. Pariin otteeseen mulla kävi radalla taas myös se mun perinteinen ongelma, että kun koira etenee itsekseen hyvin, minä lyön jarrut pohjaan ja jään hölmönä töllistelemään koiran perään. Nää sitten johtaa rimantiputuksiin. Rinillä ei tule yhtään rimaa alas, kun mennään yhtä aikaa eteenpäin.

Oli hauskaa käydä välillä ohjatuissa treeneissä ja saada palautetta meidän tekemisistä. Treeniähän me tarvitaan vielä ihan mielettömästi, mutta agi on hauskaa ja sekä koira että ohjaaja nauttivat siitä. Kunhan päästään kotiin, ajattelin kysellä, vieläkö JoA:n hallille on avaimia ja jos sellaisen saan, mennään joskus omalla ajalla treenaamaan kontakteja, tekemään hyppyharjoituksia ja harjoittelemaan keppejä lisää. Siinä sitä työnsarkaa riittääkin.

Tänään saatiin hiukan erikoisempi aamuherätys, kun Elli tuli aamulla kukonlaulun aikaan (tai siltä se ainakin tuntui) kiljumaan ovelle, että nyt lähdetään treenaamaan. Kello oli kylläkin jo puoli yksitoista, joten kenties oli korkea aika nousta ylös. Sää oli aamuun mennessä tasaantunut, taivas kirkastunut, joten treeneihin oli syytä lähteäkin. Lähdimmekin sitten koko köörin kera postin takaiselle parkkikselle tokotreeneihin. Kun sää kerrankin oli inhimillinen, otin kameran mukaan ja kuvailin karjiksien suorituksia. Aino sai otettua mun ja Rininkin treeneistä jokusen kuvan, kiitos niistä!

Rinin kanssa aloiteltiin hyppynoudolla. Rini oli ilmeisesti pitkän tauon aikana hiukan miettinyt juttuja, sillä se teki kaksi täysin onnistunutta hyppynoutoa peräkkäin ;) Oli voittajafiilis. Kun hyppynoudon jälkeen vielä liikkeestä istuminenkin sujui ongelmitta, alkoi tunnelma olla suorastaan katossa. Sitten piti ottaa ruutu väliin, että saataisiin palautus takaisin maanpinnalle. Ruudussa se palautus sitten tulikin.

Ruutumerkkeinä oli Ellin ja Mion palkintopokaaleja, jotka erottuivat ihan hyvin lumihangesta (ainakin paremmin kuin meidän vaaleanpunaiset purkkimerkit). Otin lyhyen välimatkan, ensimmäinen yritys meni läskiksi, kun koira ei mennyt ruutuun päinkään. Toisella kerralla kävin näyttämässä, missä ruutu on. Sittenpä Aino tekikin havainnon, että koira jäljestää tiensä ruutuun. Höh. Olin jättämässä leikin siihen, jotta ensi kerralle miettisin, miten ruudun kanssa nyt teen. Kävin sitten kuitenkin heittämässä ruutuun meidän uuden punoslelun, jolla saatiin ihan hyvä ruutu aikaiseksi hyvällä vauhdilla varustettuna. Pitää nyt miettiä tuota ruutua uudestaan.

Ruudun jälkeen harjoiteltiin pitkästä aikaa kaukkareita, nyt niin, että seison koiran edessä. Ohjasin lelun avulla vaihtoja ja edestä katsottuna näyttivät hyvältä. Maasta istumaannousu on tosi hyvä ja vauhdikas, mutta ne muut on vielä melkoista hakemista. Pitäisi tehdä toistoja vielä tosi paljon ja pitää silmällä, etteivät takajalat pääse turhaan liikkumaan.

Kaukkareiden jälkeen otin luoksetuloa. Eka luoksetulo oli hidas. Mun oli tarkoitus huutaa koiralle "läskiks meni!" mikä on meillä ollut sellainen hyvin humoristinen ja hyväntuulinen merkki siitä, että tää suoritus ei mammalle kelpaa. Jotenkin mun suusta ei kuitenkaan tullut kuin "läski!" minkä seurauksena koira loikkasi ihan täysiä nivusiin. Mitä tästä opimme: älä koskaan kutsu aussietasi läskiksi.

Toiselle luoksetulokerralle annoin apuja juoksemalla karkuun. Siitäpä olikin hyvä palkata. Nyt pidin visusti huolen, että oma turpa pysyi kiinni. Pitäisi ryhtyä miettimään etenemistä luoksetuloharjoituksissakin.

Treenien jälkeen on löhötty, käyty kaupassa ja touhuttu kaikkea aivotonta. Laittelen reissusta kuvia ainakin galleriaan, jahka pääsen kotio. Loma on melkein ohi, mikä harmittaa ihan vietävästi. Onneksi jouluun ei enää ole monta viikkoa, vaikka se onkin laiha lohtu tähän hätään.