Liikkeelle oli lähdettävä kuitenkin. Olin lähdössä treenaamaan, kun muistin, että kaikki treenikamppeet on autossa, joka jäi eilen porukoille, kun se tilttasi. Ajelin sitten porukoiden kakkosautolla Karsikkoon koiran kera ja aloin penkoa oman auton treenikampekätköjä. Ruutumerkkejä ei löytynyt, ja varmistussoiton jälkeen oli tyydyttävä julmaan kohtaloon niiden jäätyä Jyväskylään. Ei siis ruutua tänään.

Sain Elisasta ja Eveliinasta lenkkiseuraa itselleni, joten lähdimme kävelemään joenrantaa pitkin. Jäimme tekemään pikatreenin Karsikon jalkapallokentälle, jossa ollaan jokusen kerran käyty Ainon ja Ellin kanssa treenailemassa. Kenttä oli ihan lumessa, mutta sitä ei onneksi ollut kovin paksulti parin nollakelipäivän jälkeen.

Seuraamista piti ottaa pikkupätkä. Hyvä kontakti, tiivistä seuraamista. Otettiin käännöksiä ja sivuaskeleita, ei vielä vauhdinmuutoksia. Tosi hyvä seuraaminen, dygäsin. Ruhtinaallisesti palkkaa ja lisää treeniä vaan kehiin.

Seuraavana pari metallinoutoa. Kapula on Rinistä epämiellyttävä suussa, pariin otteeseen kuului oikein selvästi, kuinka hampaat kalisivat metallia vasten, kun se on niin inhottava. Otteessa olisi edelleen toivomisen varaa. Heti, kun jättää kerran palkkaamatta, koira skarppaa ja ottaa kunnolla kiinni. Sitten kun kehuu siitä oikein mielettömästi, se tekee oikein seuraavalla toistollakin. Rinin saalistus kapulaa hakiessa on myös lisääntymään päin.

Etsittiin ainokaista tunnarikapulaakin. Hankaluutena se, että jos sen heittää, koira hakee sen näöllä; jos käy tallailemassa, koira jäljestää. Miksi tunnarin opetus ei voi olla helppoa?

Luoksetuloakin otettiin pitkästä aikaa. Vauhti oli tänään mukava yllätys. Otin kaksi pysäytystäkin peräkkäin, eikä koira ennakoinut yhden pysäytyksen jälkeen. Neljäs luoksetulo oli suora niin kuin ensimmäinenkin, eikä koira yrittänyt ennakoida. Pysäytykset on edelleen himmailevia, niille pitäisi nyt ryhtyä tekemään jotain.

Lopuksi hiottiin taas jonkin aikaa kaukkareiden vaihtoja. Tassut alkavat kivasti pysyä paikallaan. Nyt vaan tarvitaan malttia, ettei edetä liian nopeasti.

Käväisin kaupassa treenien jälkeen, ja lapset jäivät ulos koiran kanssa. Even sanojen mukaan "Rini ei edes haukkunut yhtään, kun kaksi ihmistä käveli ohi". Kuinka herttaista ;) Täytyy kyllä myöntää, että jos koira olisi yhtäkkiä tuollaisen tempun keksinyt, olisin ollut äimänkäkenä.

Kaupalta käveltiin porukoille, josta me suuntasimme Rinin kanssa kotiin ruoanlaittoon. Illalla Mari kävi vielä Wallun kanssa meidän kulmilla, ja käytiin koiria juoksuttamassa entisen Timberjackin takamailla. Rini jaksoi juosta aikansa, lopun aikaa se sitten kiukkusikin Wallulle, kun sitä ei olisi enää huvittanut, ja Walluhan oli vasta aloittanut ;)

Ilta on mennyt kotisivuja muokatessa, nyt on muutokset tehty.