Tämä on tänään todistettu. Eilen oli sen verran plussa-asteita, että satanut lumi suli pois iltaan mennessä. Vaan tänä aamuna, kun olin taas piirille lähdössä postia jakamaan, taivaalta pyrytti lunta sankasti (niin sankasti, ettei kenelläkään ollut enää yhtään kivaa). Tuuli on ollut kova koko päivän, ja nyt lunta on maassa parin sentin verran.

Mun piti käydä ostamassa autoon uusi harja ja raappa, jotta helpottui auton putsaaminen ajokuntoon. Vanhat kamat jäivät kesän hurmiossa tietenkin entiseen, ja koska armas Opel on jo siirtynyt eteenpäin, piti hankkia uudet.

Rinin kanssa käytiin tänään pitkästä aikaa Kukkosensaaressa. Siellä ei olla käytykään sen jälkeen, kun viimeksi pamahdettiin keskelle metsätyömaata sinne vievällä lenkkipolulla. Meidän ihana joenrantamaisema on nyt jotain ihan muuta, kun kaikki puut on kaadettu, hyvä kun löydettiin vanhasta aidasta enää edes sitä rakoa, josta pääsi Kukkosensaaren lenkkipolulle!

Kukkosensaaressa oli märkää, kaikki polut oli yhtä kuramutavelliä. Yök. Onneksi tajusin kerrankin laittaa kumpparit jalkaan. Oli hassua, kun niemekkeen alku oli ihan valkoista lumisateen ansiosta, mutta aivan rannassa ei ollut lunta ollenkaan. Kylläpä piti pitkään katsoa, kun oltiin lumettomissa maisemissa lähemmäs tunti kävelty, että mitä ihmettä tuolla kauempana on maassa, kun on niin valkoista ;) Kenties joskus kannattaisi nukkua kunnolla yönsä, niin saattaisi sytyttää vähän aikaisemmin.

Huomenna käännän auton nokan kohti Jyväskylää töiden jälkeen, Rini takaboksissa tietenkin. Vähän jänskättää, miten neiti käyttäytyy, kun se viimeksi oli niin epävieraanvarainen Miinalle ja Mallalle, murisi ja hammasteli vaan toisille. Sietäisi saada samalla mitalla takaisin, oppisi vähän vieraanvaraisuutta ;) Todennäköisesti mun ei kuitenkaan tarvitse huolehtia, sillä luulisin tuon olevan oikein nöyrää tyttöä, kun ei ollakaan enää omalla maaperällä. Eikä sillä, onhan selvää, kuka siinä altavastaajaksi jää, jos tuo yrittää karjiksille mennä kukkoilemaan.