Elettävähän se oli tämäkin päivä. Katsoin aamulla ikkunasta ulos, ja kun ulkona satoi kaatamalla vettä, meinasi sananen jos kaksikin lentää sen kirveen mukana kaivoon. Aamulenkkikin sen jo osoitti: Rinin naamalla olevaa ällötystä, kun se joutui kastelemaan itsensä sateessa, ei voi sanoin kuvailla. Se pitää nähdä. Se veti korvat luimuun, katsahti minua ylväästi ja jolkotteli metsään suojaan pahimmalta sateelta.

Kokeeseenlähtö oli yhtä draamaa, draamaa, draamaa. Päätin sitten, että koe saa mennä ihan miten vaan, otetaan tämä harjoituksen kannalta.

Koepaikalla tein pari maahanmenoa ja sivulletuloa vesilammikossa, ja kun siitä sai palkkaa, se oli siedettävää. Meidän onneksi kehä rakennettiin uudelleen tekonurmelle, jota oli pesäpallokentän toisessa päässä. Se ei ainakaan lainehtinut vedestä.

Tuomarina meillä oli tiukkaa linjaa pitänyt Piritta Pärssinen. Pistesaldo tänään:

Paikkamakuu 8½
Seuraaminen 8½
Maahanmeno 9
Luoksetulo 7½
Seisominen 9½
Noutaminen 9½
Kauko-ohjaus 10
Estehyppy 9½
Kokonaisvaikutus 10

Yhteensä saatiin siis prinsessailusta huolimatta kasaan 180 pistettä, samalla päivän ainoa ykköstulos avoimesta luokasta, täten luokkavoitto sekä se haaveissa ollut TK2. Tuomisia tuli kotiin niin paljon - kiitos piirinmestaruuskisojen - että niitä piti jaella muillekin matkan varrella.

Paikkamakuussa neidin prisessakohtaus oli pahimmillaan. Se jäi hyvin paikalleen, mutta ehdin ehkä kaksi askelta ottaa koirasta poispäin, kun perästä kuului hyvin teatraalinen, pitkä valittava huokaus. Mari oli meidän koetta katsomassa, ja kertoi jälkeenpäin, että koira oli sen kaksi ja puoli minuuttia maannut pää pystyssä, mutta oli sitten lyötynä painanut päänsä maahan. Kumma kyllä, heti, kun minä tulin näkösuojasta, koiran pää oli ihan pystyssä ;) Puolitoista pistettä lähti ylimääräisistä prinsessavalituksista, joita ilmeisesti oli paikkamakuun aikana kuulunut useampikin.

Kun paikkamakuu oli ohi, minä menin nurkan taakse keskustelemaan koiran kanssa jutun juonesta. Joko niitä hommia tehdään tai sitten niitä ei tehdä, ja silloin ei kunnian kukko laula. Prinsessa-piip kuului vielä moneen otteeseen, mutta nurkan takana siihen oli helppo puuttua. Parin lihapullan ja leikin jälkeen homma alkoi sujua niin kuin pitikin.

Kaatosateen vaikutus näkyi koko kokeen halki. Seuraaminen oli väljää, jäävät liikkeet hitaita, luoksetulokin oli hidas ja pysäytys venyi normaalia enemmän. Noutamisessakin luovutusvaiheessa vauhti oli hidas, ja luovutus vino. Kauko-ohjauksen kymppi oli harvoja kymppejä tänään, tältä tuomarilta oli se kymppi vaikea saada, joten siinä mielessä oli kiva onnistua jossakin. Estehypyssä puolikas lähti siitä, että koira himmasi minua kohti vielä istu-käskyn jälkeen. Kokonaisvaikutuksen kymppiä ihmettelen jollain tapaa vieläkin, kuulemma meidän tekeminen oli vaikuttanut iloiselta päällepäin, joten se kaiketi tuli siitä.

Ja tokihan sade loppui heti, kun me päästiin kehästä ;)

Tällainen koe tällä erää. Olen kokeeseen ihan tyytyväinen, vaikka tiedän, että Rini olisi pystynyt parempaankin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa sinne voittajaan sitten joskus tulevaisuudessa.

Kokeen jälkeen nautiskelimme paikan päällä TK2-kakkua Hannan ja Marin kanssa, ja kävimme sen jälkeen vähän juoksuttamassa koiria Kulhon soramontun läheisissä metsissä. Jatsi ja Rini innostuivat oikein kunnolla riehumaan, niitä oli hauska katsella. Kiitokset Hannalle, kun tulit koetta katsomaan, ja kun jaksoit vielä koiria lähteä riehuttamaan kokeen jälkeen!

Me pyörähdettiin vielä porukoillakin ennen kotiintuloa jakelemassa kakkua eteenpäin. Nyt on saatu kuivaa ylle, koira sai turkkinsa ojennukseen ja oikaisi itsensä unosille. Taidanpa minäkin mennä ottamaan rennosti ja pohtimaan, millaisia juttuja Rinin pään menoksi seuraavaksi keksin :)