Joskus sitä vaan tulee ajatelleeksi, että pitäisiköhän tokoa treenata vähän useammin kuin kerran kuussa, jotta saisi jotain aikaiseksi. Suurin osa meidän voittajaluokan liikkeistä on sitä luokkaa, että kun vaan tekisi toistoja pikkuisen useammin, niin ehkä ne sieltä menisi pikkukoiran aivolohkoon. Mutta olipahan hauskaa.

Päivä alkoi töiden jälkeen autoreissulla Selkien maastoihin, jossa lenkkeiltiin reipas tunti. Rini oli ihan into piukeana, kun se näki autosta, että ollaan metsään menossa. Me molemmat olisimme epäilemättä viihtyneet metsässä pitempäänkin, mutta sitten soitti kämppis, joka oli hätää kärsimässä, kun ketään ei ollut kotona eikä kämppiksellä avaimia kotiin. Jouduttiin siis lähtemään vähän aiottua aiemmin kotiin. Selkiellä oli niin ihana lenkkeillä, että tiedä vaikka sinne eksyisi piakkoin uudelleen.

Sitten asiaan, eli niihin tokotreeneihin, jonne meidän piti lähteä jo valoisan aikaan. Hommahan meni kuitenkin niin, että kun päästiin Selkieltä kotiin, mie päätin mennä pienille päiväunille, jotka sitten venähtivät niin pitkiksi, että oli jo pimeää. Menimme sitten tuohon amiksen parkkikselle, jossa on valot, jottei ihan pimeässä tarvinnut treenata.

Aloitettiin ruudulla. Tehtiin alkuun lyhyellä matkalla, kävin näyttämässä, missä on ruutu, ja lähetin koiran. Palkkaus heti, kun koira meni paikkaan, jonka olin näyttänyt ruuduksi. Tässä sitten ilmeni ennen pitkää ongelma, että koira meni istumaan heti, kun näki, että käsi meni treeniliivin taskuun. Ei auttanut korjaukset, seisomista ei meinannut irrota millään. Naksutin voisi olla jatkossa oiva väline avuksi. Liike on kuitenkin vielä niin epävarma, että Rini meni hämilleen, kun toistoa tuli toisen perään, eikä palkkaa kuulunut. Tehtiin välissä jopa seisomista ihan itsenäisenä juttuna, jotta neiti voisi tajuta, että kun sanon seiso, niin se tarkoittaa seisomista eikä istumista ;) Lopulta saatiin loppuun pari onnistunutta suoritusta, kun hetsasin koiraa oikein kunnolla ja palkka lensi välittömästi, kun koira oli edes suunnilleen oikealla paikalla. Tässä vaan piti oikeasti kans olla nopea.

Sitten liikkeestä istumista, juuri kun se seisominen alkoi luonnistua ;) Hyvät ja nopeahkot istumiset, ei mennyt kertaakaan sekaisin. Otin siihen perään liikkeestä maahanmenon ja luoksetulonkin. Maahanmeno hyvä, mutta luoksetulo oli hidas - melkein pysähtyi matkan varrelle. Onkohan tuota pysäytystä tullut tehtyä vähän liikaa...? Otin pakona yhden luoksetulon, siihen saatiin hyvä vauhti.

Seuraavana vuorossa metallinoutoa. Rini hakee hyvin, mutta otteessa olisi korjaamista. Neiti nääs ottaa kapulan suuhun vinoon. Jos otetaan erikseen kapulan pitoa suussa, pitää tosi hyvin ja mälväämättä, mutta noudon kanssa ottaa väärin. Pitää tehdä lisää toistoja. Mietin sitäkin maalarinteippikerrosta kapulan ympärille avuksi, jos se tekisi kapulan suussa pitämisestä vähän miellyttävämpää.

Seuraamisen olen päättänyt aloittaa ihan vaan vaihteeksi alusta. Onneksi nyt on paremmat lähtökohdat, ja ainakin tämänpäiväinen osoitti, että ehkei seuraamisen muokkaaminen vaadikaan loppujen lopuksi niin hillittömiä ponnistuksia. Seuraamisen ongelmana on siis väljyys. Teimmä tänään niin, että otin vain muutamia askeleita, koska alussa Rini seuraa vierellä tiiviisti. Lisäksi nyt on ollut ongelmana neidin edistäminen, joten tuo muutaman askeleen seuraaminen on ollut hyvä apu siihenkin. Otettiin aluksi ihan hitaasti, muutaman toiston jälkeen pystyi jo lisäämään vauhtia, eikä ilmennyt edistämistä tai väljyyttä. Väljyys tuli mukaan kuvioihin täyskäännöksen jälkeen, jolloin jouduin antamaan uuden käskyn, jotta Rini korjasi paikan oikeaksi. Toinen täyskäännös oli jo tiiviimpi. Näiden kanssa pitää vaan jaksaa kikkailla ja tehdä toistoja, kyllä se sieltä tulee.

Hyppynoudon suunnittelin kivaksi loppuliikkeeksi, enkä todellakaan ajatellut, että sen treenaaminen saattaisi olla sellaista vääntöä mitä siitä sitten loppujen lopuksi tuli. Allekirjoitan täysin ajatuksen, että aussie osaa jonkun liikkeen ihan täysin, kun sitä joskus huviksesi kokeilet, mutta kun sitä alkaa oikein kunnolla treenata, niin sit se katsoo silmät ihan ymmyrkäisinä, että mikä ihmeen juttu tää tällainen on. Tulipahan testattua, että hypyn ja noutokapulan väliltä kun pitää valita, niin Rini valitsee sen noutokapulan ;) En antanut edes mitään noutokäskyä, vaan käskytin hypyllä, mutta ei. Rini teki ensimmäisen kerran oikein, kun menin siihen hypyn viereen ja näytin, että tästä pitää hypätä, sama takaisin tullessa. Välimatkan lyhentäminen hyppyesteeseen nähden auttoi hetkeksi, silloin Rini älysi hypätä hypyn yli ennen noutoa, mutta takaisin tullessa kiersi vielä esteen. Jankkailun jälkeen saatiin loppuun pari onnistunutta suoritusta, mutta tää vaatii vielä paljon töitä. Tai oikeastaan se ei vaadi kuin sen, että koiralla syttyy lamppu päässä. Käskynannossa äänensävyllä näytti olevan jonkinlaista merkitystä: iloinen hyppy-käsky oli Rinin mielestä sama asia kuin "nouda ja kierrä este", kun taas matala ja tympeä "hyppy" taas sai aikaan sen, että koira jopa kuunteli, mitä sille sanoin - ainakin mennessä. Takaisintulon käskytystä pitää vielä miettiä ja kokeilla.

Ihan lopuksi tein yhden luoksetulon vielä patukalla palkaten, ja siihen olikin kiva lopettaa. Reviteltiin Rinin kanssa vähän patukalla lopuksi ja käveltiin sitten kotiin kamppeiden kanssa. Jos saisi itseään niskasta kiinni, niin sitähän voisi mennä treenaamaan loppuviikosta vielä uudestaan.