Sateinen sää meinasi alkaa laiskottaa sen verran, että harkitsin varmaan kymmeneen kertaan hakutreeneihin lähtöä. Lähdettiin sitten kuitenkin.

Kun lenkitys jäi vähäiseksi päivemmällä, lähdimme Rinin kanssa treeneihin vähän etuajassa. Sattuipa sopivasti, että Elina ja Turre tulivat vain hetken meidän perässä, ja päästiinkin yhdessä koiria juoksuttamaan. Mikäpä sen parempi alkulämmittely! Koirat juoksivat toisensa läkähdyksiin (ei ihme, kun niin jyrkkää rinnettä juoksivat ylös ja alas) puolessa tunnissa, sittenpä alkoi tapaamispaikalle kertyä muitakin.

Rinille otin tänään vain kaksi ukkoa, molemmat etukulmissa. Alueena mäntymetsää, keskilinjan oikealla puolella jyrkkä, hyvänkokoinen harju; vasemmalla tasaista. Otettiin ensin harjun takana piileskelevä ukko. Rini ampaisi matkaan kuin ohjus, harjun ylityksessä ei mitään ongelmia. Eikä aikaakaan, kun koira tuli rullan kanssa takaisin ;) Näytössä ei ongelmia.

Toinen puoli tuottikin sitten ongelmia hiukan. Koira irtosi vähän liiankin hyvin, ja ihan väärään suuntaan. Pariin otteeseen kutsuin sen takaisin, kunnes lopulta tajusin Mikan neuvosta blokata väärän suunnan - pakotan sen periaatteessa menemään sinne, minne haluan. Nyt tulikin hyvä pisto, jolla ukko löytyi. Näyttö hyvä ja vauhdikas.

Tästä siis opimme: jos koira meinaa mennä omia menojaan ihan muualle kuin pitäisi, niin se suunta pitää blokata. Miimi sanoikin, että nyt kävi hyvin, kun koira ei löytänytkään ukkoa sieltä, minne se itse oli menossa, vaan sieltä, minne mamma sitä ohjasi ;) Joku noiden kahden yhteissumma ois varmaan se kaikkein paras vaihtoehto.

Treenien jälkeen ajeltiin kotiin ja käytiin lenkkeilemässä vielä vesisateessa.