Ja todettakoon tässä jo heti ensimmäisenä, että me tehtiin tänään Rinin kanssa yhtämittaisesti esteet 1-12, erikseen harjoiteltiin osiota 17-18, muut jäi tekemättä ;)
Meillä oli ekat treenit hallilla, joten Rinillä ei ollut aavistustakaan, mitä oltiin menossa tekemään, kun pihaan päästiin (kerran ollaan käyty siellä melkein vuosi sitten, mutta eihän se koiran muisti niin pitkälle riitä). Otin sen sisälle sitten katselemaan, kun me siirreltiin esteitä. Rinillehän riitti jo esteiden näkeminen, niin se alkoi hihkua onnesta. Ihmeen nätisti se odotti seinään kiinnitettynä, kun olin hommissa, ei päästänyt pihaustakaan. Intoa kyllä sitten riitti, kun päästiin varsinaiseen asiaan.
Alkupätkä kepeille asti meni tosi hyvin. Yritin vielä miettiä, että miten varmistan tuon renkaan, mutta eipä tarvinnutkaan varmistella, kun oikea rako sieltä löytyi. A:n kontaktit tosi hyvät, ja jopa hypyn kiertäminen takaa sujui hyvin. Näissähän meillä on tavallisesti viimeistään se toinen rima tullut alas. Olin siitä putkelle siirryttäessä ohjaamassa neitiä ihan vika suuntaan, mutta putken pää löytyi kuitenkin.
Tässä välissä sivuhuomautuksena, että tuo mittakaava heittää aika pahasti. Hypyltä putkelle ja puomille oli tosi lyhyt väli, mutta tuon esteohjelman isojen esteiden mitat suhteutettuna muihin heittää aika pahasti...
Takaisin asiaan. Keppien oikeaa sisäänmenorakoa jouduttiin etsimään jonkin aikaa, Rinille olisi paremmin kelvannut toinen tai kolmas väli, tai sitten mielellään keppien kiertäminen kokonaan; sitten kun oikea rako löytyi, piti keskustella, että pujotellaanko ne kepit loppuun asti vai ei. Mie voitin ;) Rini teki kepit ihan älyttömän hyvin, kun se niitä alkoi sitten tehdä, ei katsonut minuun ollenkaan, vaan pisti vaan painelemaan. Keppejä tehtiin pariin otteeseen treenin aikana, ja alkukeskustelun jälkeen ei tarvinnu enää tapella, vaan kepit aloitettiin oikeasta raosta ja tehtiin mukisematta loppuun saakka. Upee likka! Toinen murheenkryyni oli muurilta siirtyminen vasemmalle hypylle, Rini kun olisi niin mielellään mennyt oikeaan. Tää oli kyllä ongelmana monella muullakin koirakolla kuin vain meillä. Muurinpalikatkin tahtoivat jokuseen kertaan tulla alas, ja koira kävi niin kuumana, että sille oli tosi hankala tehdä selväksi, minne mennään ja miten. Ohjauksessa oli enemmän vikaa kyllä kuin koiran tekemisessä, myönnän ;)
Oikeaa ohjaustapaa piti etsiä kauan. Kun muurinpalikat rämisivät pariin otteeseen alas huolimattoman hypyn takia, ryhdyin saattelemaan koiraa aika pitkälle melkeinpä muurin eteen saakka. Sen kerran, kun sain koiran menemään muurin yli nätisti, se yleensä kääntyi oikealle, ja kun tajusi, että mie olin tulossa vasemmalle, se joko hyppäsi takaisin muurin yli tai sitten kiersi sen ja hyppäsi vasemman hypyn väärältä puolelta. Saimme tämän pätkän toimimaan silleen, että lähetin koiran muurille, kropan rintamasuunta mahdollisimman aikaisin vasemmalle, ja sitten oikealla kädellä melkeinpä kädestä pitäen vein hypyn taakse ja kutsumalla pyysin takaisin. Jos ei kädestä pitäen saatellut, niin koira pujahti heti muurin ja hypyn välistä mun viereen ja hyppäsi hypyn väärältä puolelta. Hypyn jälkeen piti sitten tehdä nopsasti valssi, muuten koira karkasi heti uudestaan muurille. Valssilla saatiin muuri blokattua pois, sit mun ei ollu kuin lähettää se muurinviereiselle hypylle nro. 11. Putken väärään päähän se oli sinkaisemassa lähes joka kerta, mutta se ammottikin ansana tosi lähellä viimeisen hypyn jälkeen. Sain ekalla kerralla täpärästi huudettua Rinin pois putken väärästä päästä, ja neiti tottelikin. Putken jälkeen palkkasin ruhtinaallisesti, sitten olikin jäähyn paikka.
Toinen satsi teettikin sitten paljon töitä. Ette voi uskoa, kuinka vaikeaa koiran lähettäminen putken pimeään aukkoon voikaan olla! Lähetin ensin ihan läheltä, käsi melkein koiran pään vieressä suuntaa näyttämässä: tuossa on putken pää, mene sinne. Heitin aina palkan perään. Heti, kun välimatkaa tuli lisää, Rini alkoi epäröidä, ja valitsi yleensä sen putken pään sijaan hyppäämisen puomin ja putken välistä toiselle puolelle. Sieltä se sitten hölmönä katsoi, että miks tää ei kelpaa ;) Homma saatiin toimimaan vasta silleen, että jätin Rinin pituuden taakse odottamaan, menin itse pituuden ja putkensuun väliin ja ohjasin sylikäännöksellä koiran putkeen. Kahden toiston jälkeen pystyin lähettämään Rinin pituudelta putkeen seisoen itse pituuden vieressä. Tämän session jälkeen Rini olikin niin naatti, että päätettiin lopettaa siihen.
Olisi kiva kokeilla joskus myöhemmin tätä rataa uudestaan, mielellään ihan kokonaisuutena. Rini on kyllä hauska koira agilityssä, tämän lajin parissa tuosta koirasta löytyy sellaisia ominaisuuksia, joita ei muita lajeja seuratessa ole näkyvillä laisinkaan. Naama muikeana se vaan painelee esteillä. Agi taitaa olla Rinin lemppari meidän harrastuksissa :)
Sitten on pakko hehkuttaa. Radalla on melkoinen määrä hyppyjä, vaikkei me ihan kaikkia tehtykään, ja koko treenien aikana alas tuli vain yksi (se tulikin sitten siivekkeen kera)! Ehkä tunnelin päässä todella näkyy valoa näiden meidän hyppyongelmien suhteen!
Huomenna olis sitten iltapäivästä tokokokeiden vuoro. Toivottavasti sieltä tullaan kotiin uuden koularin kera ;)
Kommentit