Eilen käytiin illasta treenailemassa Rantakylässä Marin ja Wallun kanssa, mutta kotiintulo venyi niin myöhäiseksi, että katsoin parhaaksi mennä nukkumaan ;)

Pimeä ehti tulla jälleen, ennen kuin kentälle saakka selvittiin, on se kumma, kun työt ovat esteenä aktiiviselle koiran kanssa harrastamiselle valoisan aikaan. Rinin kanssa tehtiin Marin valvovien silmien alla seuraamista, hyppyä, noutoa ja luoksetuloa.

Seuraamisella jälleen aloitettiin, ja Rini teki tosi hyvää seuraamista. Hieman väljyyttä käännöksissä ja aika ajoin edistämistä, koira kun pyrkii olemaan aina askeleen edellä ennakoidakseen, mitä seuraavaksi aion tehdä ja minne liikkua. Olin kuitenkin tyytyväinen seuraamiskaavioon, ei se tuosta miksikään muutu enää muutamassa päivässä.

Noudossa kävi sitten juuri niin kuin olin aatellutkin käyvän pitkän tauon jälkeen: Rini varasti lähdön kapulan perään. Sain sen karjaistua pois kapulalta ja palkattua, kun se tuli, eikä se vaikuttanut neidin noutointoon mitenkään jatkossa. Korjauksen jälkeen Rini pysyi sivulla kiltisti siihen saakka, kunnes sai luvan hakea ;) Eteenistuminen olisi voinut olla suorempi, mutta ihan ok kuitenkin.

Hypyssäkin ilmeni tällainen mielenkiintoinen ongelma, että kun otin sen hyppyesteen, jota harvemmin käytetään, niin Rini ei tajunnut, että sen yli piti hypätä. Se oli kyllä lähdössä, kun annoin hyppykäskyn, mutta pakitti sitten kuitenkin takaisin. Toisella käskyllä meni yli. Mun pitäisi muistaa ottaa sellainen linja estettä kohti, että koiralla olisi este suoraan edessä eikä mulla.

Kaukokäskyt menivät mainiosti, ei huomauttamista.

Luoksetulossa oli jälleen riemujuhlaa, kun jätin Rinin nähden patukan pois ja kävelin vain sen eteen jonkin matkan päähän. Vauhti oli tosi hyvä, siitä mielettömät palkat ja pallon heittelyt. Sitten otin patukan kaveriksi ja kokeilin tehdä pysäytystä. Käsimerkillä ei pysähtynyt ollenkaan, hidasti kyllä kuin olisi ollut pysähtymässä, mutta tuli sitten luokse. Vaihdoin suulliseen käskyyn, ja se toimi paremmin. Kokeessa varmaan myös näin. Lopuksi pari ihan normaalia luoksetuloa patukan kanssa ja iloiset revittelyt palkaksi, hyvin meni. Perjantaina otetaan varmaan pari luoksetuloa vielä, mutta muuten ei varmaan hirveästi vaivata päätä enää tokon treenaamisella.

Rini jäi paikkamakuuseen siksi aikaa, kun Mari ja Wallu tekivät jokusen kontaktiharjoituksen ja seuraamispätkän. Palkkasin välillä, mutta hyvin rauhallisesti ja maltillisesti Rini makaa paikallaan.

Mun piti eilen laittaa puhelimeen muistutus lauantaille meidän tokokokeesta, kun koko viikkona ei ole ollut sellaista oloa, että kokeisiin oltaisiin menossa (ihan siltä varalta, etten unohda). Varhain tänä aamuna töissä se sitten napsahti: tieto ja karmea tajunta siitä, että kokeet on lauantaina. Olipa oikeasti sellainen olo, että oksennan minä hetkenä hyvänsä, kun mahassa möyri oikein kunnolla. Pilkka osuu aina omaan nilkkaan. Loppuviikko on onneksi niin täynnä ohjelmaa, ettei toivon mukaan ole hirveästi aikaa ajatella koetta. Kun vaan ei jännitys kasvaisi ihan sietämättömäksi ennen lauantaita...