Jooh, olipa ehkä mielenkiintoisimmat hakutreenit ikinä. Paikalle ilmaantui meidän lisäksi Mika & Lyyti sekä Miimi Unskin ja Pamin kanssa, mutta vain Pami pääsi maastoon. Kolmessa koirassa sai kummasti silti kulumaan kaksi tuntia, kun tallattiin alueita kunnolla ja suunniteltiin piilojen paikkoja.

Rinin kanssa harjoiteltiin ihan aluksi ilmaisua kiintorullalla. Rini pääsi viimeisenä maastoon, joten se oli ihan into piukeana lähdössä töihin. Miimi meni lyhyen matkan päähän keskilinjasta, lähetin Rinin ja Miimi yritti avustaa Riniä ottamaan kiintorullan suuhun. Eihän meidän plyymerle tajunnu hommasta mitään! Siellä se vaan ukon vieressä ihmeissään katseli ympärilleen, kun ei rullaa kuulunut. Kehuttiin kovasti, kun Miimi sai huijattua sille rullan suuhun, mutta putkiaivo mikä putkiaivo (kaikella rakkaudella tietenkin) ;) Kolmannella kerralla näytti jo hetken siltä, että sillä syttyi lamppu päässä, mutta neljäs toisto todisti, että liikaa toivottiin.

Noh, me mentiin Rinin kanssa vähän syrjemmälle siksi aikaa, kun ukot meni piiloon. Tänään kokeiltiin ekaa kertaa hommaa neljällä ukolla. Alue oli ehkä hieman pienempi kuin 100x100m, mutta en mene vannomaan. Se tuntui kovin lyhyeltä. Sää pilvinen, ilmassa pieni tuulenviri. Kaksi ensimmäistä ukkoa molemmissa etukulmissa, kolmas ukko oikealla puolella montussa melkein takarajalla ja neljäs vasemmalla alamäessä pienen nyppylän takana pressun alla, melkein takarajalla myös.

Rini meni ihan sekaisin kiintorullaharjoituksesta. Lähetin sen ensin oikealle puolelle etukulmaan, lähti hyvin, mutta teki pian u-käännöksen ja juoksi vasemmalle. Kutsuhuudoista ei sitten ollut mitään hyötyä, sillä tietenkin neiti sai heti hajun vasemman etukulman ukosta ja tuli takaisin rullan kanssa. Noh, eipä auttanut kuin kelpuuttaa tämä. Lähdettiin näytölle, hyvin lähti taas, mutta kesken matkan kääntyi uukkarin ja oli ilmeisesti menossa takaisin ukkoja etsimään. Sain käännettyä takaisin, kun annoin uuden käskyn "näytä". Sitten käytiin herkuttelemassa maksamakkaralla ja lähdettiin uudelleen ukkoja etsimään.

Toisen etukulman ukko löytyi toisella yrittämällä hyvin helposti. Rini oli kuulemma ottanut rullan nätisti suuhun, sitten ollut lähtevinään, mutta käynyt vielä pistämässä päänsä umpipiilohäkin sisään, käynyt sanomassa moi, ja lähtenyt sitten vasta tuomaan mulle rullaa ;) Näytöissä ei tällä kertaa ongelmaa.

Kolmas ukko oli katastrofi. Kiivettiin ensin mäennyppylän päälle, kun aattelin, että siitä on helppo lähettää koira sitten alamäkeen. Lähetin, koira kaarsi voimakkaasti oikealle, mutta kun kutsuin taas sitä pois, niin se korjasi suunnan ukkoa kohti. Aattelin, että ihan ok, kun se kerran korjasi itse. Noh, Rini juoksi ehkä metrin ukon ohi ja sinkaisi hetkessä alueen ulkopuolelle. Yritin sitä kutsua, mutta ei_voi_tulla_kun_täällä_haisee_ukko. Liekö sienestäjän hajun saanu. Karjaisin sitten oikein kunnolla, sitten neiti suvaitsi kääntyä ympäri ja tulla. Kehuin kovasti tulemisesta, ja lähetin uudestaan. Taas kaarsi oikealle, mutta ukko löytyi tällä kertaa.

Olin lähestulkoon varma, että kun Rinille ei koskaan ole kolmea ukkoa enempää tehty, niin se luulee hommien olevan ohi. Tsemppasin sitä vähäsen ennen lähetystä, neljäs ukko oli keskilinjalta n. 10 m päässä, joten pitkästä pistosta ei ollut kyse. Rini lähti taas huitelemaan itseksiään, kutsuin pois ja heitin suoraan uudelle pistolle. Sieltähän se Miimi löytyi montusta.

Summa summarum: jospa kuitenkin maltettaisi ensin harjoitella kiintorullailmaisu kuntoon kentällä ennen sen tuomista maastoon ;) Miimi sanoi sitäkin, että Rini luultavasti vähän paineistui kiintorullaharjoituksesta, kun se on luullut osaavansa jutun, mutta sitten se kokikin, ettei se osannut. Toisaalta hyvä, kun saatiin onnistunut treeni siihen päälle, niin se korjasi neidin kolauksen kokenutta itsetuntoa.