Tänään oltiin taas hakuilemassa hirvikärpästen ja kaiken maailman möttiäisten keskellä. Alueena kiintoisa kaistale metsää, jossa alku kohtuullisen selkeää mäntymetsää petollisen liukkaalla jäkäläpohjalla, välissä tiivistä kuusiryteikköä, loppualue ruohopohjaista kuusimetsää. Rinille neljä ukkoa sitten kuitenkin, ukot kaikissa kulmissa.

Ensimmäisenä otettiin oikeanpuoleinen etukulma. Ukko piilossa maastoputkessa ihan alueen perällä, ja ukon löytääkseen koiran piti selvitellä ryteikön läpi. Hyvin löytyi ja nopeasti. Hyvä näyttö, koira vaan oli tuossa maastossa niin paljon mua nopeampi, että hetki piti etsiä ukkoa.

Toinen ukko aukeammalla jäkäläpuolella ihan kulmassa pressun alla. Lähetin vähän vinosta, koira joutui etsimään, mutta teki hyvin töitä. Ukko löytyi pienen etsiskelyn jälkeen, hyvät näytöt ja kaunista käytöstä maalimiehellä.

Ongelmat alkoivat sitten takakulmien ukkojen kanssa. Rini lähti ekalla pistolla hyvin, se irtosi kauas, oli ihan selvästi hajulla, koska kävi ihan siinä piilon kulmilla, mutta tuli kuitenkin takaisin. Lähetin suorilta toiselle puolelle, mutta sielläkään ei parempaa menestystä. Uusi yritys vasemmalle puolelle, läskiksi meni. Siinä jonkin aikaa sumplittiin, sitten menin ihan kunnolla alueelle ja annoin apuja, lopulta ukko löytyi ja päästiin palkkaamaan. Viimeistä ukkoa etsittiin myös parin tyhjän piston kera, sit kävelin kymmenisen metriä eteenpäin, lopulta ukko löytyi.

Rinillä on takana niin monta hyvää treeniä, että melkein osasin jo odottaa, ettei hyvä putki voi kestää loputtomiin ;) Olin silti tosi tyytyväinen treeneihin, ja tästä on hyvä jatkaa. Ensi kerralla pyritään tekemään kiva ja innostava treeni.

Sain raahattua kämppikseni Marin mukaan treeneihin uudeksi maalimieheksi ja meille valokuvaajaksi. Sää oli tosin ehtinyt tuossa treenien aikana huonontua niin, ettei kuvista tainnut tulla juuri mitään. Katsallan ne läpi, kunhan ehdin. Kotiinpaluumatkalla juteltiin Rinistä; siitä, kuinka se on kehittynyt, ja sit vastapainoksi siitä, kuinka se vielä tarvitsee paljon lisää itsevarmuutta. Iän ja toistojen mukana se varmuuskin tulee, tän päivän sössöilyt meni just sen piikkiin, että koiralla ei ollu vielä tarpeeksi varmuutta irrota riittävän kauas. On tässä moneen otteeseen oikeastaan lajissa kuin lajissa huomannu, että Rini on vielä sellainen nupullaan oleva ruusu / hiomaton timantti: se tarvitsee vielä aikaa saadakseen lisää itseluottamusta ja -varmuutta, mutta kunhan se aikuistuu ja pääsee oikein kunnolla kukkaan, siitä tulee vielä oikeasti hyvä ;)