Whoa, mitkä hakutreenit!

Aloitetaan ihan alusta. Menimme siis jälleen Selkielle hakuilemaan aikastalailla samoille alueille kuin viimeksi, tallattiin alue niin, että saatiin se viimeksikin takakulmassa ollut hyvä poteromonttu käyttöön. Nytkin siitä tuli takakulman viimeinen piilo. Alue melko tasaista, hienoisia mäennyppylöitä, alueen alkuosassa paljon katajikkoa ja ryteikköä; takaosa sitten melko tasaista mäntymetsää. Paljon erilaisia kuoppia, joita sitten käytettiinkin hyödyksi. Harmaa taivas, pikkuisen alkoi ripottaa vettä, mutta vasta ihan lopussa. Mukavanviileä ilma. Uutena juttuna muuten se, että hakualueelle päästäkseen piti kävellä autoilta sellainen 100-200m.

Nälkä kasvaa syödessä, joten päätin ottaa Rinille viisi ukkoa. Umpipiilona toimi jälleen kevythäkki, joka vuorattiin pressulla ja maastoverkolla ryteikön keskelle, sitä ei ihmissilmäkään erottanut kovin hyvin keskilinalta. Vasemmanpuoleisessa etukulmassa siis häkissä ensimmäinen ukko. Lähetin innosta pakahtuvan Rinin vasempaan kulmaan, ei mitään ongelmaa umpparissa, rullan kanssa tuli rivakasti mun luo ja siitä suoraan näytölle. Kaikki ukot palkkasivat tänään vasta sitten, kun annoin luvan, jotta Rini joutuisi vähän odottelemaan palkkaa eikä lähtisi siitä livohkaan, vaikkei palkkaa heti kuulunutkaan.

Keskilinjalle palattuamme kävelin vähän matkaa eteenpäin ja lähetin sitten oikealle puolelle. Hetken Rini joutui etsimään, mutta loppupelissä ukko löytyi tosi nopeasti. Taas mielettömät kehut ja vauhdilla näytölle. Rini meni toisella ukolla jo nätisti maahan ja malttoi kiltisti odottaa palkkaa.

Kolmas ukko olikin sellainen, missä olisi voinut mennä pahasti vikaan. Olin itse ollut vasemmalla puolella siirtyvänä maalimiehenä kahdelle aikaisemmalle koiralle, ja kun yhden katajan juuressa sattui olemaan pieni monttu, mulla oli siellä valmiina pressukangas, jonka alla olin ollut piilossa. Meille siirtyvänä maalimiehenä toimiva Johanna ei pimeässä ollutkaan löytänyt piiloa, joten oli jäänyt hieman taaemmas alueella yhden katajikon juureen. Lähetin Rinin etsintäreissulle, en pimeässä tarkkaan nähnyt, mitä tapahtui: aattelin sen löytäneen ukon, kun sen häntä alkoi kovasti heilua. Kummastus heräsi kuitenkin, kun koira vain jäi sinne hääräämään, eikä rullaa kuulunut. Annoin lisäkäskyn etsiä ukkoa, Rini lähti piilolta haahuilemaan, mutta kutsuin sen sitten pois. Lähetin uudestaan, nyt Rini irtosi kauemmas ja löysi Johannan - tässä vaiheessa tajusin itsekin, että hittolainen, Johanna ei ollutkaan samassa piilossa, missä mie olin ollut! Upeasti Rini tilanteen selvitti, olin tosi ylpeä. Aika inhottava temppu heittää häiriöksi tyhjä piilo, jossa oli vielä mamman haju!

Neljäs ukko oli oikealla puolella jälleen montussa (oikea monttutreeni xD) pressun alla, ukko löytyi tosi nopeasti. Hyvät näytöt ja maahanmenot, ei mitään ongelmaa.

Viidennelle ukolle mentäessä oli jo niin pimeää, että hyvä kun näki eteensä. Jouduin vähän säätämään Rinin lähetyksen kanssa, mutta Rini lähti varman oloisesti. Olin olevinaan hyvin tietoinen ukon sijainnista, joten kun Rini poikkesi reitiltä, olin vähällä kutsua sen pois. Pitäisi ehkä oppia luottamaan koiraan, sillä juuri kun olin suutani aukaisemassa, ukko löytyi ja Rini tuli hillitöntä vauhtia takaisin rullan kanssa. Viimeisellä ukolla pidettiinkin sitten megalobileet.

Tänään oli paljon haasteita, kun oli niin pimeää, ettei varmasti voinut silmiä käyttää apuna, ja sitten tuli tuo tarkoitukseton tyhjä pisto. Ihan äimistyin, kuinka upeasti treenit meni, kun ottaa vielä huomioon, ettei olla koskaan treenattu pimeässä eikä tehty tyhjiä! Syystäkin olin ylpeä pikku aussie-aussiestani :) Ensi kerralle suunnittelin jo valmiiksi hauskoja treenejä vaihteeksi taas kolmella ukolla, jottei saada makeaa mahan täydeltä ;)