Lähdettiin tänään Ylämyllylle tokoilemaan Katjan ja Kasma-kultsun kanssa, kun on meilläkin nuo tokoilut jääneet vähäisiksi viime aikoina. Ennakkosuunnitelma oli harjoitella uudestaan noutoa; pyöräytin koko kämpän ympäri kapulaa etsiessäni, kunnes muistin, että meidän kapulahan on lainassa. Otin sitten kapulan sijaiseksi kumisen luuta muistuttavan lelun, joka ei painoltaan ole kapulan veroinen, mutta on kuitenkin vähän kovempi kuin moni muu tavara meidän leluarsenaalista.

Pääsääntöisesti Rini teki tosi hyvin, pitkä tauko näkyy lähinnä testaamisena ja pienenä epävarmuutena. Seuraamisessa paikka oli vähän hakusessa alkuun, piti seuruuttaa jonkin aikaa, ennen kuin kontakti ja paikka osuivat kohdilleen. Se kävi alkulämmittelystä: kun aikansa jaksoi seuruuttaa, Rinillä syttyi selvästi lamppu päässä: ai niin, tää oli tää juttu!

Tehtiin jäävät liikkeet, kaukokäskyt, noutoa, luoksetuloa ja ihan lopuksi pari aloitteluasteella olevaa voittajaluokan liikettä. Jäävät sujuivat hyvin, niitä ei tarvinnut jankata, kun koira osasi ne hienosti. Kaukokäskyistä olin myös oikein mielissäni, vaihdot ovat nopeat ja Rini nousee kunnolla istumaan. Luoksetulossa kummastusta herätti odotusasento: neiti jäi lähtiessäni istumaan ihan kiltisti, mutta kun käännyin ympäri, niin siellä se makasi maassa autuaan näköisenä kuin olisi taukoa ollut pitämässä. Ensimmäinen luoksetulo oli ihan ok vauhdiltaan, mutta juoksin silti karkuun. Se kannatti, toisessa luoksetulossa oli jo tosi hyvä vauhti. Pysäytyksiä en ole tehnyt vielä, lenkillä ollaan vauhdikasta luoksetuloa tehty paljon, ja tulokset alkavat näköjään näkyä hiljalleen. Pysäytykset mukaan sitten aikanaan.

Ruutu oli vähän hakusessa, mutta onko tuo ihmekään, kun edelliskerrasta on aikaa ihan mielettömästi. Nami löytyi kuitenkin ruudun keskeltä, jonne Rini meni kiltisti makaamaan. Luultavasti osasyy siihen, miksi ruutu ei oikein edisty mihinkään, on, kun en vieläkään ole lyönyt lukkoon päätöstä, kuinka sitä ryhtyisin koiralle opettamaan. Kun opetusmetodia vaihtaa koko ajan, ei yllärillä saa mitään tuloksiakaan. Ehkäpä viikonlopun koulutuksessa saisin hyviä vinkkejä lisää ruutuun.

Tunnari on edennyt siihen pisteeseen, että mun pitäisi alkaa piilottaa kapulaa ihan kunnolla. Rini etsii (tai ainakin esittää etsivänsä) nenällä ihan hyvin, vaikka se näkeekin, minne suuntaan kapulan käyn viemässä. Hiljalleen pitäisi varmaan ottaa häiriöksi muitakin kapuloita nyt, kun niitä tosiaan on.

Lopuksi alustettiin vielä ohjattua noutoa, joka myös oli päässyt hyvin unohtumaan. Pitäisi vaan treenata, treenata, treenata. Nyt varmaan keskitytään viikonloppua lukuun ottamatta jälleen niihin avoimen luokan liikkeisiin, kunnes saadaan avoin luokka pois alta.