Uuuurgh, tietotulva! Aamulla suunnattiin aikaisin Linnunlahden kentälle Jessica Svaljungin tokokoulutusoppeja saamaan. Näin taustatietona: Jessica on kahtena vuonna edustanut Suomea maajoukkueessa, mm. SM2-08 ja MM6-08 ovat hänen saavutuksiaan, eli ihan turhan tyypin koulittavina ei oltu!

Kun avoin luokka on sujunut meillä ihan mukavasti, suunnittelin sitten ottavani voittajaluokan liikkeitä syyniin, kun oli hyvä opettaja meitä neuvomassa. Ryhmässä oli neljä koirakkoa, treeniaikaa 2,5 h, joten mukavasti ehdittiin tehdä.

Ensiksi Rinin kanssa seuraamista. Mun haaveena on saada sille katkeamaton katsekontakti, puheeksi otin myös poikittaisasennon seuraamisessa, väljät käännökset, peruuttamisen ja sivuaskeleet. Asiaa siis riitti ;) Ihan ensimmäisenä työn alle pääsi poikittaminen, ja sen korjaaminen lähtee ihan perusasennosta saakka. Rini on perusasennossa hieman liian edessä, ja se lähtisi mielellään seuraamaan jo hieman minua ennen - sille kun sivu-käsky tarkoittaa, että nyt jo mennään. Ensin mun täytyy korjata siltä perusasento kuntoon, sitten puuttua siihen, että liikkeelle lähdetään vasta sitten, kun minä lähden. Eipä tarvinnut monta kertaa tehdä, niin jo loppui poikittamiset lyhyillä pätkillä. Näitä täytyy vaan treenata lisää.

Rinillä tippuu monesti seuraamisessa heti liikkeelle lähdön jälkeen kontakti, joten siihen puututtiin seuraavaksi. Neuvona yksinkertainen tapahtumasarja: otan koiran perusasentoon sivulle, annan seuraamiskäskyn, mutta en liikukaan minnekään. Heti, jos koira laskee katseen, käsky annetaan uudelleen tai sitten vähän muistutellaan, mitä piti tehdä. Hyvin äkkiä sai taas huomata, että koira tapitti vieressä minua vaikka kuinka kauan palkkaa odotellessaan, ja liikkeelle lähdettäessä kontakti pysyi tosi hyvin.

Peruuttamista ollaan vähän kotona harjoiteltu, Rini vaan tykkäisi kovasti karata kauas mun taakse, jos otan yhden askeleen taaksepäin. Namin avulla saadaan koira pidettyä lähellä ja palkattua heti, kun se ottaa askeleenkin taaksepäin. Tätä voi tehdä myös niin, että koira seisoo edessä, ja taas palkkaa välittömästi, kun koira peruuttaa yhdenkin askeleen.

Sivuaskeleissa oikealle siirtyminen oli melko helppoa, Rini pysyi hyvällä paikalla ja tuli nätisti mukana ilman sen suurempia ongelmia. Vasemmalle siirtyminen olikin sitten vaikeampaa, kun Rini ei meinannut ymmärtää, mistä siinä on kyse. Sain neuvon nostaa hieman vasemmanpuoleista jalkaa ennen vasemmalle siirtymistä, sitten oikea jalka ristiin vasemman eteen, nami kädessä pidän koiran oikealla paikalla.

Käännökseen vasemmalle nami myös käteen, heti käännöksen jälkeen liike seis ja namilla ohjataan koira oikealle paikalle. Oikealle käännyttäessä voi tehdä samoin.

Toisena liikkeenä otettiin luoksetulo. Näytettiin ensin, kuinka se nykyään pysäytyksen kanssa sujuu, ja saimme kommentiksi, että ei se mikään kovin huono ole. Eihän se ole, mutta täydellistä suoritusta haetaan ;) Ensin heitettiin lelua taakse, mitä ollaan tehty kotonakin, Rini sinkaisee sen perään hyvin, mutta ei jostain syystä osaa yhdistää sitä luoksetuloon ilman lelua. Sitten kokeiltiin niin, että jätän koiran paikalleen, otan wubban käteen ja lähden juoksemaan koirasta poispäin, kutsun ja koira saa tarrata kiinni leluun. Tähän yhdistetään pysäytys niin, että kutsun jälkeen käännynkin muutaman askeleen jälkeen ympäri ja käsken pysähtyä. Jos koira pysähtyy, lentää pallo. Jessican omana koulutusperiaatteena on, että jos koira ei tee sellaista suoritusta, millaista itse siltä toivoo, se ei saa siitä palkkaa - suullisen kehun kyllä, kun sen saa tekemään oikein, mutta korjauksista ei namia heru.

Opettelimme luoksetulon kanssa myös pylvään kiertämistä, kierron jälkeen pysäytys, ja kun pysähtyy, heti palkka. Tästä saa mukavan leikin koiralle, eikä tarvitse aina jankata luoksetuloa samalla tavalla. Lisäksi saimme kehotuksen harjoitella pysäytystä erillisenä liikkeenä niin, että peruutan itse taaksepäin ja houkuttelen koiraa luokse, annan voimakkaan vartaloavun pysäytykselle, ja kun pysähtyy hyvin, palkka. Rini älysi nopeasti, mistä oli kyse. Sain myös kehotuksen harjoitella luoksetuloa monin eri tavoin, jottei koira pääse leipääntymään yhteen ja samaan harjoitukseen.

Ihan viimeisenä liikkeenä otimme ruutua, jonka kanssa oon ollu ihan hukassa, kun en ole päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa, miten sen koiralle opettaisin. Aloitimme siis ihan alusta. Teimme suoraan ison ruudun, josta minun piti valita paikka, jonne koiran halusin tulevan. Tässäpä se vaikea kohta sitten onkin, että en saa kelpuuttaa ruudusta mitään muuta paikkaa kuin sen, jonka valitsin - koira saa palkan vain menemällä sinne. No, valittiin piste takaviivan ja ruudun keskiosan väliltä, siinä on kuvitteellinen ympyrä, jonne koiran haluan. Mentiin Rinin kanssa katsomaan paikkaa, osoitin maata ja sanoin "tässä on ruutu". Rini alkoi haistella maata, oli selvästi kiinnostunut. Sitten mentiin ruudun ulkopuolelle lyhyen matkan päähän ja lähetin ruutuun. Rini meni takana oikealla olevan merkin luo, josta sitä virheellisesti menin kehumaan, mutta tästä sain heti noottia, että kehut ja palkat tulee vasta silloin, kun koira on siellä, missä sen pitää olla.

Toisella lähetyksellä Rini meni ruutuun, palkkasin hillittömien kehujen kera. Uudella lähetyksellä neiti jäi haistelemaan ruutua niin innokkaasti, ettei se älynnyt kehua ollenkaan, ja karkasi ruudusta. Seuraavalla kerralla se meni taas ruudun kautta ja lähti kauas haistelemaan. Koira ei siis enää tiennyt, mistä oli kyse. Otimme hommaa vähän taaksepäin.

Otin wubban käyttöön, olevinaan heitin sen, jotta saisin koiran kauemmas, huusin sille kehusanan ja heti, kun Rini kääntyi minua kohti, palkka lensi. Tässä pari toistoa, viimeisellä kerralla Rini kääntyi heti minuun päin ja sai palkan. Uudella ruutuunlähetyksellä Rini sai palkan oikeaoppisesta ruutuun menemisestä, toisella kertaa se kävi istumaan melkein sinne ruudun viereen, mutta tarpeeksi monella toistolla oikea paikka löytyi. Seuraavalla kerralla sain taas palkattua oikeasta suorituksesta. Ruudun kanssa pitää vaan oikeasti olla tosi tarkkana oikeasta ajoituksesta ja paikasta - varsinkin, kun tää mun koira on niin hillitön tykki. Harjoitusta vaan, niin ruudusta tulee tosi hyvä, nyt tuntuu itsestäkin ensimmäistä kertaa siltä.

Muita katsellessa oppi myös. Rini menee hyvin herkkään vinoon estehypyssä ihan esteen oikeanpuolimmaisen siivekkeen puolelle, joten sen on melko hankala hypätä takaisin. Nyt pitää munkin ryhtyä jättämään joku läpyskä esteestä suoraan eteen ja sinne palkka, jotta vahvistetaan suoraan etenemistä hypyn jälkeen.

Huomenna homma jatkuu jälleen aamusta, me tultiin kotiin sadetta karkuun, muuten olisi voinut jäädä sinne katselemaan pitemmäksikin aikaa. Toisaalta päivälle tuli muutakin menoa, joten yksistään sään takia ei lähdetty. Mutta huomenna taas lisää uutisia ja vinkkejä tokon ihmeellisestä maailmasta :D