Taas riittää tarinaa kerrottavaksi, tällä kertaa ei tosin mitään kovin mukavaa sellaista.

Oltiin viikko sitten maanantaina Mustin ja Mirrin järjestämässä match showssa. Rini sai punaisen nauhan (parina corgikaverimme Raia), päästiin kahdeksan parhaan joukkoon, mutta ei kuitenkaan sijoituttu. Juuri ennen kehään menoa aattelin, että katson koiran hampaat, kun en niitä ole räplänny sitten Pieksämäen näyttelyn. Toisella puolella en aluksi huomannut mitään erityistä, mutta kun toista puolta katsoin, aloin miettiä, että miten sillä puolella saattoi olla niin paljon isompi kulmahammas.

Loppu onkin historiaa. Vasemmanpuoleisesta yläkulmahampaasta on lohjennut niin iso pala, että näkyy hampaan sisällä oleva ydin. Lohkeamaa on ienrajaan asti.

En ole keksinyt hampaan lohkeamalle mitään muuta selitystä kuin neidin riehumisen aussieleirillä 16-viikkoisen Elli-pennun kanssa. Ne rymisivät yhtenä iltana keskenään pihalla, ja kun Elli oli juoksemassa emäntänsä jalkoihin turvaan meidän riehuidiootilta, Rini kiilasi eteen ja molemmat törmäsivät täysillä ulkokatoksen maanpintaa korkeammalla olevan puulattian kulmaan. Elli oli ainut, joka vinkaisi, joten aattelin silloin, ettei Rinille käynyt kuinkaan. Se seuraavana päivänä vielä revitteli ihan täysillä mun kanssa agilitytreeneissäkin yhtään itseään säästelemättä, joten en todellakaan ajatellut siihen sattuneen.

Tiistaina käytiin eläinlääkärissä hammasta näyttämässä, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin leikata se pois. Ja meidän tuuria, että Joensuun ainoa eläinlääkäri, joka olisi sen leikkauksen pystynyt tekemään, on juuri jäänyt lomalle. Kolme viikkoa olisi pitänyt odotella, joten sanoin ihan suoraan, et mie en jää katsomaan sivusta, että se hammas mätänee suuhun. Soitin sit Kuopioon ja saatiin sinne leikkausaika.

Leikkaus on torstaina aamulla yhdeksältä.