Koirassa on ollut virtaa kuin megalopolissa, joten pakko oli lähteä sen kanssa viimein tekemään jotain, mikä pistäisi aivonystyrät töihin. Siispä suuntasimme treenikentälle valokuvaajan kanssa ja otimme pienen tokotreenin pitkästä aikaa.

Rini aisti tokotreenien herkän ilmapiirin jo kotoa, kun leikkelin nakkia, ja laitoin koiran hihnaan. Riemurinkiä sen piti saadakin heittää kentällä pariin otteeseen, ennen kuin sille pystyi edes virne naamalla sanomaan, että joko ryhdyttäis hommiin. Rinille tuo virne naamalla sanominen ei sitten merkkaa mitään, kun se on tuossa mielentilassa. Onneksi osasin jo ennakoida kerrankin, että treeni menee tähän kategoriaan, joten kovin vakavamielisesti emme sitten tehneetkään mitään.

Alkuviikon sateiden, pilvisen sään ja hiostavan ilman jälkeen paistoi yllättäen aurinko, ja kentällä oli tosi kuuma. Ei siis ihme, että koiran vire oli laskenut kuin lehmän häntä siihen mennessä, kun seuraamiskaavio oli tehty loppuun. Tehtiin vielä pari muuta liikettä liikkeestä seisomisesta kaukokäskyihin ja luoksetuloon. Luoksetulossa oli upea vauhti, en tehnyt pysäytyksiä. Jos tuollaisia luoksetuloja saisi useammin, siitä olisi kiva lähteä työstämään vaikka mitä.

Kaukkareiden vaihdot oli kans hyvät, ei edistämistä, mutta matkakaan ei ollut mikään älytön. Kun Rini tuntui jotenkin aivan vetämättömältä kuuman sään takia, otin sitten taskusta harjoitustunnarikapulan. Se ei ole painava eikä iso, joten sitä pystyi kohtuullisen huolettomasti tarjoamaan koiralle haettavaksi.

Käänsin Rinin selkä siihen suuntaan, mihin kävin kapulan viemässä, vein sen pitkälle kentän laitaan, missä oli vähän nurmikkoa. Kapula jäi kyllä ihan näkyvälle paikalle. Palasin Rinin luo ja lähetin etsimään. Liekö koira luullut olevansa esineruudussa, sillä se ampaisi matkaan kuin salama, kävi kuin vanha tekijä hakemassa kapulan ja toi sen mulle. Moitteen sana mylväämisestä, kun kielsin sitä, Rini pudotti kapulan, mutta nosti saman tien ja luovutti hyvin eteen.

Mietin tietenkin heti kiellon jälkeen, että kuinka fiksu juttu olikaan muuten sanoa koiralle jo heti liikkeen opetteluvaiheessa kielto jostakin. Kiellon antaminen ei onneksi vaikuttanut vauhtiin toistoa tehtäessä, vaan ihan siihen oikeaan asiaan, neiti ei mylvännyt kapulaa suussaan ainakaan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla. Kolmannella kerralla mylväystä oli taas enemmän, mistä kielsin, Rini vähensi mylväystä eikä enää edes pudottanut kapulaa.

Selkeästi huomasi, että noinkin lyhyt treeni oli hyvästä: koira oli huomattavasti tyytyväisemmän ja ennen kaikkea väsyneemmän oloinen, vaikka kaikki muut liikkeet tunnarin alkeita lukuun ottamatta olivat vanhoja tuttuja. Tunnaria tehdessä se joutui tekemään vähän enemmän töitä, mikä varmasti väsytti. Käyn huomenna ostamassa meille uudet tunnarikapulat, jotta pääsee jossain vaiheessa harjoittelemaan "hajustamattomilla" palikoilla häiriötä. Nuo nykyiset on pyörineet mun kaapissa ja käsissä niin pitkään, että kaikissa on varmasti jo pinttyneenä mun löyhkä ;)

Leikkauksesta on kulunut nyt viikko, ja Rini on toipunut erinomaisesti. Treenien jälkeen on luottavaisempi olo meidän tulevaisuuden tokoiluistakin, kun huomasi, ettei neiti yhtään aristele ottaa suuhunsa esineitä. Nyt otetaan vielä ainakin viikko ihan rauhallisesti, ja katsotaan sitten sen jälkeen uudestaan, miltä näyttää. Toivon mukaan tilanne ei nyt ainakaan tästä huonone, mutta parempi olla liian varovainen kuin huiskia varomattomasti.

Ja riemuitaan nyt tännekin, että toinen kerta toden sanoo: meidät hyväksyttiin JoA:n jäseniksi! Nyt meillä onkin pätevät kouluttajat meitä koulimaan - vieläpä kohtuumatkan päässä - joten epäilemättä meistä tulevaisuuden agilitytähdistä (not) tullaan kuulemaan vielä paljon! ;)