Mutta ensin eilisiin. Eilen oli alkeis-jatkokurssin viimeinen harjoituskerta. Vaihdettiin Marin kanssa vuoroja, kun mulle tuli illasta kavereita kylään, joten me mentiinkin treenaamaan jo viideltä. Eilisen päivän teemana oli suoraan eteneminen, eli toisin sanoen laitettiin läskit ja punkerot liikkeelle, jotta pysyisivät koiriensa perässä. Meidän ryhmässä ei sit ole kuin yksi nimeltämainitsematon punkero ;)
Hmmh. Kuva ei taaskaan jostain käsittämättömästä syystä näy kunnolla, mutta kyllä siitä selvän saa.
Me jankattiin Rinin kanssa - yllärillä - rimoja. Mulla oli eilisissä treeneissä hovikuvaaja mukana, ja saamani kuvamateriaali oli jotakuinkin hysteeristä ja hyvin paljastavaa. Kunhan saan ladattua kuvat koneelle, laitan tänne näytille.
Rata ei ollut kovin vaikea, mutta kyllä sinne silti mutkansa mahtui. Taas sai palloilla ohjauspuolen kanssa, kun vasemmalta puolelta ohjattuna koira jäi putken eteen arpomaan, että mennäänkö tänne vai jonnekin muualle. Oikealla puolella vastaavaa ongelmaa ei ollut. Pääasiallisesti eiliset treenit menivät kuitenkin hyvin.
Ihan lopuksi tein Rinille samaa kolmen hyppysarjan harjoitusta kuin mitä edellisellä kerralla oltiin tehty. Tiivistettynä homma alkoi sujua, kun neiti lakkasi sooloilemasta ja esittämästä olevansa maailman fiksuin ja filmaattisin. Mun huumorintaju ei oikein riittänyt rimojen alta juoksemiseen tai siihen, että jos sanon "hyppy", niin koira juoksee riman ali ja hyppää mun naamalle.
Tänään mun olo oli töiden jälkeen niin voipunut, etten meinannut saada itseäni millään liikkeelle. Neljän jälkeen sain kuitenkin lähdettyä koiran kanssa lenkille Kukkosensaareen, josta suunnattiin suoraan tämän päivän agilitytreeneihin, jotka on suunnattu edistyneempien ryhmälle (sinne me nyt kuulutaan, kun alkeis-jatkoryhmä päättyi). Vähän me myöhästyttiin, kun yliarvioin kävelynopeuteni, mutta onneksi muut olivat vielä esteitä kasaamassa, kun päästiin paikalle.
Lämmittelyharjoituksena oli kilpajuoksu: koiran kanssa lähdettiin yhtä aikaa, ja tarkoitus oli tietenkin päästä maaliin ennen koiraa. No arvatkaa kaks kertaa, kumpi meistä kahdesta oli ekana maalissa joka kerta, kun tällainen plösö yrittää lyllertää perässä koiran painaltaessa satanen lasissa. Viimeisellä kerralla, kun oikein pistin parastani, en hävinnyt kovin paljon ;)
Kun lämmittelyt oli tehty, oli aika siirtyä päivän ensimmäiseen teemaan: edestä ohjaukseen.
Ohjaaja meni siis kolmoshypyn taakse, kutsui sieltä koiraa ja ohjasi kaikkien kolmen hypyn yli. Me ollaan Rinin kanssa tätä joskus tehty, mutta helppoa se ei ole. Rimoja tuli alas rutisemalla, joten pitkään jankattiin. Kun palkkaa ei kuulunut, Rini alkoi yhdessä välissä hieman epäröidä jutun juonta, mikä johti sitten siihen, että se kiersi kaikki esteet ja juoksi suoraan mun luo ;D Annoin kaveriksi hyppy-käskyn, jota olen nyt yrittänyt kovasti vältellä, mutta sen ansiosta päästiin palkkaamaan se kerran ruhtinaallisesti, ja sen jälkeen hommassa ei ollut mitään ongelmia. Mun on vaan oltava tosi nopea sitä edestä ohjatessa, eikä todellakaan ole aikaa jäädä ihastelemaan, kuinka kauniisti neiti hyppii esteiden yli...
Päivän varsinaisena teemana oli välistä vedot. Koira siis ohjattiin ensimmäiselle hypylle, vedettiin ykkös- ja kakkoshyppyjen välistä takaisin ja ohjattiin samalta puolelta kakkoshypyn yli jne. Ehdin katsella edistyneempien harjoituksia jonkin aikaa, otin paljon opiksi, mutta kun yritin niitä soveltaa Rinille, ne eivät oikein toimineetkaan ;) Syynä se, että mulla on pirun nopea koira, jolle ei voi viestittää vasta reaktiohetkellä, että mitä sen seuraavaksi pitää tehdä - sille pitää jo hyppyä ennen kertoa, minne mennään hypyn jälkeen. Sain jokuseen kertaan treenata lantion liikkuvuutta ennen kuin harjoitus alkoi sujua. Sitten kun sujui, niin se myös sujui. Pari kertaa vedettiin putkeen saakka oikein onnistuneesti ja sen jälkeen taas ruhtinaallinen palkka.
Päivän viimeisenä etappina oli rata, ei taaskaan mikään kovin monimutkainen, mutta sai siinä juosta. Vetäjämme oli ihan otettu meidän menosta, kun me päästiin seiskahypylle saakka ilman ainuttakaan virhettä. Siellä olin vähän liian myöhään liikkeellä, joten Rini pääsi hyppäämään hypyn väärältä puolelta. Kun seiskahyppy sujui, päästiin suorilla kolmen hypyn loppusuoralle, mutta siellä paukkuivat taas rimat, joten niitä työstettiin taas jonkin aikaa, ennen kuin ne menivät virheettömästi.
Vetäjämme antoi neuvoksi olla ehdoton rimojen kanssa: hauskanpito loppuu heti, kun yksikin rima tulee alas. Rinin kanssa tehdessä huomasi kyllä, että kun tarpeeksi monta kertaa vaan jaksoi jankata, niin se keskittyi paremmin. Vetäjä ihmetteli myös, että olinko käynyt koiran kanssa kolmen tunnin pyörälenkillä, kun se oli paljon rauhallisempi kuin tavallisesti. Rauhallisuus näkyi heti Rinin keskittymisessä. Tästä teemme siis johtopäätöksen, että kannattaa neidin kanssa käydä ulkoilemassa noin puolentoista tunnin lenkki ennen treenejä, kun sillä oli suora vaikutus treenien kulkuun.
Rini on selkeästi joutunut tänään ajatustöihin, sillä heti, kun päästiin kotiin, se meni mun huoneeseen vakiopaikalleen puoliksi sängyn alle ja alkoi vedellä sikeitä. Tämän näkee niin harvoin, että ihan hämmästyttää.
Juoksut tekevät taas tuloaan, Rinillä napsahti eilen päälle juoksuja edeltävä herkkis-/ sylikoiravaihe. Toisin sanoen juoksuja odotetaan (kuten olin ennakkoon vähän laskeskellutkin) tuonne lokakuulle. Toivottavasti ehditään tokokisoissa käydä vielä ennen juoksujen alkua.
Kommentit