Höytiäisen rannalla käytiin taas eilen vepeilemässä pitkästä aikaa. Päivän varsinaisina aiheina olivat hukkuvan pelastaminen ja veneen nouto. Veneen noudolla aloitettiin.

Veneessä ollut avustaja yritti Riniä leikittää köydellä, mutta neiti ei oikein innostunut. Mietin itse skeptikkona siinä vaiheessa, että mitähän tästä nyt tulee. Tsemppasin koiraa sitten vähän, ja kas kummaa, koira oli innolla köydessä kiinni. Eikun vaan vesille veneellä ja koira sivulle.

Rini lähti vauhdikkaasti hakemaan venettä, otti hyvin narusta kiinni ja toi kiltisti narun käteen asti. Vähän annettiin vielä soutamalla apua, ettei tulisi liian raskasta koko touhusta. Veneen lähtiessä rannasta toiseen kertaan koiralla oli jo naamallaan sellainen ilme, että toista kertaa en muuten hae ainakaan ilman vastaanhankaamisen yritystä. Ja näinhän siinä kävi: lähetin koiran venettä hakemaan ja Rini loikkasi rantahietikolle riehumaan. Tällä kertaa ei tarvittu kuin napakka käsky takaisin sivulle, lähetin uudelleen ja otin pari apuaskelta veteen. Jopas lähti ja teki työt yhtä hienosti kuin ensimmäisellä kerralla.

Hukkuvan pelastamisessa tapahtui eilen suuri edistysaskel, sillä nyt Rini oli ilmeisesti saanut uintitekniikkansa kuntoon. Aikaisemmin se pyörähti aina jossain välissä ympäri ihan ihmeissään, että ukko roikkuu patukassa mukana. Eilen Rini ui suoraan rantaan kääntyilemättä. Loistavaa! Hukkuvaa pelastettaessa ei onneksi ole sitä ongelmaa, ettei koira lähtisi toisenkin kerran, vauhtia nimittäin piisaa.

Kun aikaa oli vielä jäljellä, otettiin kolmas kierros, jossa tehtiin veneestä hyppy pitkällä matkalla. Se on ainoa liike, jonka kanssa ei ole ikinä ollut (eikä toivottavasti myöhemminkään kehity) ongelmaa.

Nälkä kasvaa syödessä, nyt tietenkin mulla heräsi taas toiveet SOVEsta jo tänä kesänä. Rini on outo siinä mielessä, että esim. venettä hakiessa se lähtee ensimmäiselle kerralle aina tosi hyvin, mutta toisella kerralla se aina keksii jotain omia temppujaan. Kokeessa olis se hyvä puoli, ettei ole kuin se yksi mahdollisuus yrittää ;) Näkee kyllä, että vepe on fyysisesti neidille tosi rankka laji, joten voi olla, että kasvatellaan kuntoa vuosi ja mennään sit vasta ensi kesänä kisailemaan, mutta mieli tekisi kyllä jo lähteä aiemminkin. Ehkä pitäisi se vienti saada ensin kuntoon ;)

Ennen treenejä käytiin kävelemässä Höytiäisen rannalla olevissa metsissä kaatosateen piiskaamina ja itikoiden riivaamina. Hauskaa oli silti.