Aamulla ajeltiin Mikkeliin näyttelyyn, jossa tosin ei esiintynyt Rini vaan meillä hoidossa majaileva Miina. Kannatti lähteä: Miina oli ROP, ROP-VET, sai viimeisen sertinsä ja sitä saa nyt kutsua nimellä FIN MVA TK1 Cossak's Ninna-Mincka :D Ihan mielettömästi onnea Aino ja Miina!


Ryhmäkehiä jouduttiin odottelemaan viisi tuntia, ja odotetusti menivät läpijuoksuksi. Oli kuitenkin tosi hauskaa esittää koiraa isossa kehässä, mie en oo siellä käynytkään sitten viime syksyn, jolloin Rini oli Joensuussa ROP-JUN. Miina oli jo melkoisen väsynyt, joten ROP-VET-kehässä veto ja puhti olivat poissa, mutta onnistuin saamaan Miinaan virtaa ennen ykkösryhmää, joten siellä mentiin sit lujaa.

Rini odotteli pitkän päivän kotona, kun en viitsinyt sitä ottaa autoon vaan istumaan, joten kun kotiin tultiin, lähdettiin saman tien kentälle treenaamaan. Napattiin matkan varrelta kyytiin Elli Mion ja Katlan kanssa meille häiriöksi.

Huaah. Meidän toko on surkeaa, niin kertakaikkisen surkeaa, mutten voi siitä syyttää kuin itseäni, kun hölmöt keskityttiin niin siihen BH-kokeeseen. Nyt on sellainen olo, että mennään vaan huomenna taas hakemaan kolmostulosta, jos tulosta saadaan laisinkaan.

En kuitenkaan heitä kirvestä kaivoon. Seuraaminen oli tänään hyvää. Vire oli aivan mainio ja varsinkin suorat pätkät sujuivat aivan mahtavasti. Käännöksissä edelleen väljyyttä, mutta niille ei ehdi mitään yhdessä yössä tekemään. Hitsi, kun Rinin saisi kerrankin kokeessa seuraamaan silleen, kuin se parhaimmillaan seuraa treeneissä. Sula mahdottomuus ;)

Jäävät liikkeet ovat nyt sit murheenkryyni. Liikkeestä istuminen on iskostettu neitokaisen päähän niin perusteellisesti, ettei seisominen meinannut sujua millään. Palkkasin vaan maltillisesti pelkästään seisomisesta, joten kyllä se sieltä vähitellen muistui mieleen. Huomenna pitää vielä kerrata ennen koetta. Maahanmeno sujuu, mutta niin sen piti sujua viimeksikin, eikä se sujunut.

Toinen murheenkryyni: luoksetulo. Kun ollaan tehty vaan suoraa luoksetuloa, on pysähdys unohtunut. Rini tulee parhaimmillaan eteenpäin kuusi omaa mittaansa ennen pysähdystä. Eipä taida kokeessa siitä pisteitä juuri irrota ;) Mietin sitäkin, jos olisin antanut suullisen käskyn huomenna. Katsotaan. Pitää arpoa ennen koetta.

Kolmas murheenkryyni: kaukokäskyt. Rini edisti tänään neljän vaihdon aikana puolitoista omaa mittaansa. Takapalkalla pysyi paikallaan, mut kokeessa ei jostain syystä saa jättää palkkaa koiran taakse. Miksiköhän? ;) Otin lyhyellä matkalla, toimi, mutta kauempaa ei. Toivotaan, että huomenna toimivat.

Nouto toimi hienosti, uusi kapula (650g) näyttäisi tuovan varmuutta parempaan otteeseen kapulasta. Vauhtiakin riittää. Rini tykkää kovasti noudosta.

Hypyn varaan olen laskenut, että se toimii, koska sitä ei tänään treenattu. Nythän se ei tietenkään suju. Onneksi meillä ei ole paineita huomisesta, koska kun ei ole treenannut, niin ei voi odottaa suuria. Mennään huumorimielellä katsomaan, mitä tapahtuu. Lahjattomat treenaa ;)

Hautasin toiveet pk-kisoista tälle kesälle, joten samalla unohdan sen BH-kokeenkin tältä erää. Mennään BH:ta kokeilemaan sitten Joensuussa marraskuussa. Elättelen toiveita, että saataisiin TK2 ennen sitä. Aina saa toivoa. Koira osaa kyllä, mutta mulla on suuria vaikeuksia motivoida itseäni tokon suhteen. Motivaation puutteeseen ei ainakaan auta, että mua inhottaa lähteä näin epävarmana kokeeseen.