Käytiin päivän piristykseksi Kaunislahdella. Onni suosi meitä jälleen, sillä heti, kun pääsimme autoon, alkoi sataa. No, me ei sateesta lannistuttu, vaan ajeltiin siitä huolimatta Jaamankankaalle. Rini-villivarsa oli onnesta piukeana ja laukkasi pitkin maita ja mantuja. Niin lystikästä sen meno oli, että alkoi usko hiipua hyvin vakavien selkäongelmien suhteen. Kaipa se olisi niistä oireillut jo aiemmin ja pahemmin, jos sillä oikeasti olisi selässä joku pahemman kerran vialla.

Käytiin uimassa ensin (okei, Rini ui, mie kahlasin), reipas vartti käveltiin pientä pätkää rantaa edes takaisin, jonka jälkeen näytti, että suurin mielenkiinto uimista kohtaan katosi. Lähdimme siis kävelemään tietä pitkin, tultiin takaisin rannan tuntumaan. Rinin lapsekas into tarttui jotenkin minuunkin. Se on vaan niin aidon iloinen ja riemuissaan elämästä ja siitä, että se pääsi kivaan paikkaan riekkumaan.

Toivottavasti sää hiukan viilenisi, että olisi inhimillinen sää ulkona. Voitte kenties kuvitella, millaista on juosta rappusia ylös ja alas yli 20 asteen helteessä, hiostavassa säässä. Se on kamalaa. Rini-rukkakin läähättää kauheasti, vaikka meillä täällä sisällä on kuitenkin kohtuullisen viileää. Vähemmän se mun mielestä kyllä läähättää kuin Mäntyläntiellä, eikä toisaalta ihme - siellä oikeasti oli kuuma sisälläkin.

Ehkäpä lepo on just se juttu, mitä Rini tarvitsee. Se on jotenkin eloisamman ja pirteämmän oloinen jo nyt, vaikka meillä on takana vasta yksi vapaapäivä.

Huomenna mennään hakemaan Miina Minttu-hiiri meille hoitoon lauantain Mikkelin reissua varten. Pitää kerran vetää pieni kehäharjoitus läpi, jotta uskaltaa sen mennä esittämään lauantaina. Lauantai menee siis hyvin pitkälle auton ratissa, kun ensin aamulla ajetaan Mikkeliin ja sitten illalla Kajaaniin.