Täytyypä nyt heti alkuun todeta, että ajattelin viikonlopun olevan ihan tarpeeksi, mutta tänään oli jotakuinkin hieman katkera fiilis, kun muut saivat vielä jäädä sinne, ja meidän piti lähteä. Oli tosi hauskaa, tekemistä oli riittävästi, aussieihmiset koirineen hauskoja, joten mikäpä siinä voisi pieleen mennä ;)
Leiripaikkana oli Vaalan Suvirannassa sijaitseva leirintäalue, jossa oli tilaa teltoille ja autoille. Me nukuttiin kylläkin talossa pienissä neljän hengen huoneissa, joissa tosin oli yhdessä vain kaksi ihmistä koirineen. Suviranta on mielettömän upea paikka, monen kilometrin säteellä on vaan pelkkää metsää, ja meidän majoitusmökin takana suuri Oulujärven hiekkaranta. Mitäpä muuta sinne olisi kaivattukaan?
Perjantaina oli ohjelmassa vain majoittuminen ja iltapalaa, toki siinä aikamme tutustuttiin ja katseltiin, millaisia koiria meillä on. Olipa mukava saada keskustelupalstan nimille kasvojakin :) Koirat riekkuivat keskenään, Rini tuli hyvin toimeen kaikkien kanssa (oliko tästä epäilystäkään?) mutta erityisesti neidin mieleen olivat lauman pennut Elli (joka olisi lähtenyt mun mukaan Joensuuhun, jos Ellin omistaja Johanna ei olisi saanut tarpeeksi ajoissa vihiä asiasta) ja Jiro, jotka saivat siis hyvin innokkaan leikki- ja puistotädin riesakseen. Lisäksi neidin sydän näytti kovasti lämpenevän Jorman Axille: riehuseura kelpasi ja pusujakin vaihtelivat salassa. Onneksi mun silmiltä mikään ei jää huomaamatta xD
Huonekaveriksi saimme Satun ja Bywaterista olevan Diivan sekä Iita-collien, käytiin koirien kanssa yhteislenkillä, jottei konflikteja sattuisi sisätiloissa. Hyvin koirat tulivat juttuun keskenään. Yö oli aika levotonta, Rini ja nelijalkaiset huonekaverinsa vahtivat ääniä, jotka tulivat muualta talosta. Mun nukkumista häiritsi myös huono patja ja sen suhinapinta.
Aamulla sitten väsytti, mutta tuhdin aamiaisen jälkeen elämä alkoi taas voittaa. Hakuryhmämme kokoontui pieneen neuvonpitoon ennen lähtöä upeisiin metsiin. Kouluttajana meillä oli Riitta Pääkkö, jonkinlaisen gurun nimellä kulkeva peko-puolen harrastaja.
Hakumaastona melko tasainen kangasmetsä sähkölinjalla, pieniä kumpareita siellä täällä, muuten maasto koostui lähinnä hyvin pehmeistä sammal- ja jäkälämättäistä. Rinille laitettiin kolme ukkoa samalle suoralle kumpareen päälle n. 50 metrin päähän toisistaan. Tuulta ei ollut juuri nimeksikään, joten koiran lähettäminen töihin ei ainakaan ollut turhan helppoa. Sää oli kuuma, vaikka oli kohtuuvarhainen aamu. Ekalle ukolle lähetin pari kertaa, ennen kuin ukko löytyi. Hyvät rullantuonnit ja näytöt. Toista ukkoa etsittiin hyvän aikaa, Rini lähti lähetettäessä ihan hyvin, mutta seikkaili sitten takaisin tai sitten kutsuin. Lopulta päädyttiin odottamaan, että koira ilmaisisi saaneensa hajun. Lähetys oli huomattavasti helpompaa, kun tiesi, että nyt koira on hajulla. Ukko löytyi sen jälkeen nopeasti. Kolmas ukko tehtiin samalla tavalla, löytyi toista ukkoa nopeammin, kun osasin paremmin lukea koiraakin.
Saatiin palautteeksi, että koiralle pitää vahvistaa nenän käyttöä tuuliharjoitusten avulla. Rini etsii laajalta alueelta, mutta käyttää vähän turhan paljon näköään. Sen sijaan meidän yhteispeli ja ilmaisut toimivat tosi hyvin. Eihän tuo nenänkäytön vahvistaminen mikään uusi juttu ole, mutta se hyvä puoli tuossa harjoituksessa oli, että nyt ainakin tiedän, miten sitä lähteä harjoittelemaan ja työstämään uudelleen. Me ei tehdä nyt näkölähtöjä yhtään, vaan palataan sen verran taaksepäin, että otetaan helppoja piiloja, mutta nenää on aina käytettävä, jotta ukon löytää. En usko, että Rinillä kovin kauaa menee, että se älyää, mistä on kyse.
Lounaan jälkeen lähdettiin esineruutua tekemään. Meillä oli paljon yleisöä, kun oli runsaasti niitäkin, jotka halusivat ruutua tehdä. Rinille kaksi esinettä, nahkainen lompakko ja käsine. Esineruutua ei olla metsässä tehty pitkään aikaan, joten mietin, miten sitä ryhtyä tekemään. Hilkka antoi vihjeen kokeilla, että esineet viedään ruutuun valmiiksi, mutta ihminen kävelee alueella vielä silloin, kun Rini tulee paikan päälle. Näin sitten tehtiin.
Otin lainaksi esinekasasta pienen pehmolelun autolle mennessäni ja tein Rinin kanssa pari esineen noutoa jo auton vierellä, että Rini muistaisi, mistä oli kyse. Kun päästiin ruudulle, Hilkka käveli siellä, mutta Rini ei vaikuttanut edes tajuavan, mikä ihmisen virka siellä oli, sillä se katseli ihan muualle ;) Rini lähti tosi varmasti ruutuun, eikä se etsinyt edes kovin kauaa, kun syvemmällä alueella ollut hanska löytyi. Seuraavalla lähetyksellä löytyi lompakko. Ruututyöskentely oli siis oikein kiitettävää :) Moitteet menevät koiran ohjaajalle, sillä mie innostuin ensimmäisen esineen löytymisestä niin kovasti, että meinasin lähettää Rinin takaisin ruutuun samasta kohdasta kuin missä otin vastaan esineen.
Lyhyen kauppareissun jälkeen lähdin lenkille Rinin kanssa, saatiin tosin kaveriksi myös Wallu, joka päätti karata mammaltaan meidän mukaan. Kaksi koiraa meni siinä missä yksikin ;) Metsää ja teitä oli niin paljon, että melkein eksyttiin, mutta lopulta tie takaisin löytyi. Silloin aattelinkin, että on hyvä olla jälkikoira mukana, jos sattuu, ettei itse löydä takaisin, niin saa tarvittaessa apuja.
Illalla koirat riekkuivat jälleen pihalla ja mie kävin Rinin kanssa tekemässä tuttavuutta hiekkarantaan kameran kera. Ranta oli kerrassaan upea ja vesikin melko lämmintä. Tajusin tosin harmikseni vasta kotiin tultuani, etten kertaakaan käynyt uimassa!
Toinen yö sujui rauhallisesti, koirat olivat niin väsyneitä päivän rasituksista, ettei kukaan inahtanutkaan koko yön aikana. Kieltämättä koirien omistajatkin olivat niin poikki, että nukkuivat sikeästi sen kummemmin heräämättä.
Tänä aamuna vuorossa oli agilityä. Aamuharjoituksille oli varattu jokaiselle päivälle aikaa viisi tuntia, joten harjoituksia oli runsaasti.
Ensin harjoittelimme itsenäisesti koiran pyöräyttämistä molemmilla sivuilla namin ja lelun avulla. Kun kieputtelut alkoivat sujua, tehtiin samaa yhden hypyn siivekkeen kanssa. Hyvin pian selvisi, miksi.
Aloitimme hommat valssiharjoituksella, koska paikalla oli niin paljon aloittelevia agiliitäjiä. Yllä kuva, punaiset numerot merkkinä samasta radasta, joka tehtiin vain toiseen suuntaan.
Saatiin jokainen vuorollamme viipottaa koiraa ohjaten lauantaimakkarat käsissä, sillä tarkoitus oli valssien lisäksi viestittää koiralle mahdollisimman varhain seuraava suunta. Tää olikin erinomainen harjoitus meille, kun mie onneton tolvana aina jään katselemaan, kuinka kauniisti mun koira hyppää ;) Parin toiston jälkeen opin kuitenkin kääntämään kroppaani ajoissa, jolloin Rinin hyppykaaretkin olivat tiiviimpiä. Toiselle puolelle tekeminen oli paljon vaikeampaa, sillä jos teki liian äkkinäisen liikkeen, rima tuli taas alas. Yleisesti ottaen rimat pysyivät kuitenkin tosi hyvin paikallaan.
Kieputteluharjoitusten tarkoitus oli harjoitella tätä varten. Koiran piti kakkoshypyn jälkeen kiertää ykköshyppyä lähimpänä oleva siiveke ja mennä vasta sieltä putkeen. Rinin kanssa hinkattiin tätä ensin lelun kanssa ihan vaan niin, että kun se hyppäsi kakkoshypyn, heitin lelun ykköshypyn suuntaan kertoakseni, että sen pitää mennä hyppäämisen jälkeen tuohon suuntaan. Parin toiston jälkeen pystyin jo tekemään harjoituksen ilman lelua ja ohjata sieltä putkeen. Toisella puolella heikkoutena oli taas "heikompi käsi", joten se vaati useamman toiston.
Päivän viimeinen harjoitus oli rata. Ihan heti aluksi mun täytyy tunnustaa, etten todellakaan muista, oliko kaikki esteet tässä, mulle nääs tuli täytenä yllätyksenä, ettei tätä tarvinnut käydä kuin kerran läpi, niin ei rataa jankatessa jäänyt esteetkään niin hyvin mieleen.
Radalla oli monta kiperää paikkaa, ensimmäisenä siirtyminen toiselta hypyltä kolmannelle ja koiran ohjaaminen sieltä putken oikeaan päähän. Rini lähti ekalla kerralla väärään päähän, ja yllättäen siksi, että itse ohjasin sen sinne ;) Otettiin uudestaan kolmoshypyltä putkeenlähetys, sitten meni oikein. Vitoshyppy oli mun mielestä kauhean vaikea, kun ensin aattelin tehdä sen hillittömillä kieputuksilla, mutta loppupelissä olikin helpompi tehdä se meille vaikeammalta puolelta, kun tuli vähemmän pyöritystä. Rini osasikin sen kohdan rataa aivan erinomaisesti. Hyppylinjalla jatkettiin, Rini meinasi karata putkelle liian aikaisin, taas mun moka, kun rintamasuunta näytti toiseen suuntaan kuin kädet. Sain kuitenkin korjattua koiran suunnan oikeaksi. Loppuosa rataa meni saumattomasti, eikä rimojakaan tullut yhtään alas.
Lounaan jälkeen me jouduttiinkin jo pakkaamaan tavarat autoon ja lähtemään kotimatkalle. Viikonloppu oli lyhyt, mutta sitäkin antoisampi, sain paljon hyviä neuvoja ja ideoita omaan treenaamiseen. Ensi vuonna virallinen aussieleiri pidetään Hauhovissa, mutta Itä-Suomen alajaosto suunnittelee omaa leiriä jälleen Vaalassa pidettäväksi ;) Sitä odotankin innolla!
Rinin ajokoirahuutokohtaukset johtuu epävarmuudesta, näin on herra Luonnetestituomari mulle kertonut, kun Rini kauniisti Jormalle eilen illalla esitteli, kuinka ääntä lähtee ;) Kotona pääsin sitten heti aloittamaan operaatio itsetunnon vahvistuksen, ja tuloksia on nähtävissä jo nyt. Mieltä lämmitti myös kovasti kuulla hyvää palautetta Rinistä: Jorma oli katselemassa meidän esineruutua, ja sanoi illalla, että mun koira pelittää hyvin maastossa, eikä ihmettele yhtään, että oon ollu tosi tyytyväinen siihen. Hyvä hakukoiran alku mulla on käsissä, siitä ei liene epäilystäkään.
Kommentit