Kauhia, kun tää päivittäminen aina vaan jää roikkumaan. Viikonloppu piti olla ainoa vapaa tässä kuussa, mutta kummasti sekin aika meni juostessa paikasta toiseen, kun sunnuntaina pidettiin Aussie ry:n match show, jossa minä olin tietysti yhtenä järjestäjänä. Sunnuntaina satoi vettä, mutta siitä huolimatta - onneksi - paikalle saapui kuitenkin lähemmäs 80 koiraa. Suuret kiitokset vielä kertaalleen kaikille ystäville, jotka olivat mukana auttamassa, että saatiin homma toimimaan!

Sitten asiaan. Perjantaina käytiin taas Liperissä liitelemässä Ainon ja koirien kanssa. Rata näytti tällä kertaa tältä:



Kiitos koiran hyperkierrosten, homma oli tosi vaikeaa. Mainitaan nyt suurimmiksi ongelmiksi rimojen tiputtelut, kepit vaikeammalta puolelta ja koiran oikosulut, jotka olivat laatuaan ensimmäiset (ja toivottavasti viimeiset). On kumma, että kun rataa tehdään kolmisen kertaa läpi, niin neljännellä kerralla koiralla tulee A:lle kiivetessä mieleen, että eihän me tänne vielä mennäkään, vaan putkeen sen sijaan. Öhh... Toinen mielenkiintoisuus oli karkaaminen pituudelle, jossa se ei sitten kuitenkaan viitsinyt hypätä, vaan löntysti vaan kaikki palikat nurin. Ei mun koira ikinä tee omiaan, ehei.

Lisäjännitystä mukaan toi kello, joka tikitti meille aikaa. Radan ihanneaika oli hieman helpotetusti 30 s, ja kumma kyllä, kyllä me ihanneajan sisään päästiin. Virheitä tuli sitten kyllä reippaasti ;) Parhaimmillaan olisi pisteitä tullut vain 10 kahdesta rimasta, jotka tulivat paukkuen alas.

Sunnuntaina oltiin ekaa kertaa JoA:n agilityn alkeis-jatkokurssilla. Siellä tehtiin kans pientä rataa, joka koostui neljästä hypystä ja putkesta. Kylläpä se tuntuikin helpolta Ainon teetättämien ratojen jälkeen! Meidän vetäjäkin oli ihan otettu, kun me osattiin se vetää läpi ilman ongelmia. Rata oli lähinnä valssiharjoitus, valssitkin ehdin ihan hyvin tehdä ja silti ohjata koiraa. Ehkä valoa on siis tunnelin päässä ja miustakin tulee vielä jonakin kauniina päivänä ihan mukiinmenevä koiran ohjaaja agikentällä. Kun meidän ratapätkät menivät niin hyvin, niin meille tehtiin vähän haasteellisimpia harjoituksia, esim. jouduin itse seisomaan putken edessä ja kutsumalla ohjaamaan koiraa hyppyjen yli. Yllättävän hyvin sujui.

Toisena harjoituksena tehtiin vähän koiran kieputtelua kolmella hypyllä ja putkella. Piirtelen kuvat, jahka saan aikaiseksi ;) Rimat alkoivat tulla alas, ja niiden takia sitten vähän jankattiin. Kumma juttu: heti, kun lakkasin antamasta käskyjä hypyille, rimat pysyivät ylhäällä. Pitää ensi kerralla isompaa rataa tehdessä kokeilla samaa, koska jos hypyt alkavat luonnistua ilman sanallisia käskyjä, jätän ne pois...

Kentällä oli itsenäisinä esteinä harjoiteltavana rengas, A, kepit ja keinu. Tehtiin kaikkea, mutta suurin ilonaihe oli, että tehtiin keinu ekaa kertaa ilman apukäsiä. Ja hienosti meni!

Tänään vepetreenit illemmalla, sinne suunnataan taas tällä viikolla.

Ai niin, päivittelin tuossa joku päivä sitten muutaman kansiollisen kuvia galleriaan - vihdoin ja viimein.