Eilen vepen aiheina veneen haun ja esineen viennin alkeet. Muistuteltiin ensin juttua mieleen veneestä hypyllä, mutta kun Rinillä ei hommassa mitään ongelmaa ollut, siirryttiin suoraan veneen hakemiseen. Ensin vähän tutustuttiin köyteen, ja kun siihen hampaat mukavasti upposivat, niin mikäs siihen oli tarttuessa. Otettiin ensin ihan lyhyellä matkalla, hienosti sujui, joten otettiin vähän enemmän välimatkaa niin, että koira joutui jo uimaan. Hyvin Rini oivalsi, mistä oli kyse, se tarttui hyvin naruun ja veti veneen rantaan. Neiti sai toki hiukan soutajalta apua, ettei heti tarvinnut koko veneen painoa ja kahta ihmistä kuljettaa. Rini toi hyvin rantaan saakka, vähän korjasin ylimääräisellä käskyllä tuomaan muhun päin, jotta saataisiin vene kunnolla rannalle. Rini kääntyi ympäri, kun tassut ylsivät pohjaan, ja alkoi kiskoa oikein kunnolla, joten kunhan vähän saadaan lihaksia, niin eiköhän tuo vene rantaan saada ;)
Vienti toimi maalla tosi hyvin, joten siirryttiin veteen. Rini vei lyhyellä matkalla tosi hyvin, pari kertaa pitemmälläkin, mutta sitten sille tuli ihmeellinen kohtaus, ettei se yhtäkkiä ymmärtänytkään enää, että oli samasta jutusta kyse. Se olisi luultavasti tarvinnut minut vielä tueksi veteen kahlaamaan, mutta kun olin fiksusti laittanut jalkaan lenkkarit, ei järveen meno sitten onnistunutkaan. Ensi kerralla siis perehdytään uudelleen esineen viennin saloihin. Ei kuitenkaan huono suoritus, kun ottaa huomioon, että oli vasta toinen kerta vepessä.
Tänään siis agiliidoissa Liperissä Ainon sekä Marin ja Wallun kera. Aino ei tällä(kään) kertaa päästänyt meitä helpolla, joten töitä saatiin tehdä. Rata oli jotakuinkin tällainen:
Tehtiin aluksi pituutta ja keppejä vaikeammalta puolelta, Rini teki hyvin: pituuden palikat pysyivät paikallaan ja kepit menivät hyvin, kun sen osasin sinne ohjata. Erityisen iloinen olin, että koiraa tsemppaamalla sen sai tekemään kepit tosi huolellisesti loppuun saakka. Hyvä me!
Rengas oli myös hyvin mielessä, oikeasta reiästä osasi Rini hypätä ;)
Vaan sitten meidän agilityn murheenkryyni: kolmen hypyn suora. Ensin ongelmana oli, etten osannut ohjata, minkä takia koira joko ohitti jonkin hypyistä tai tiputti rimoja. Sitten ongelmana oli koiran räiskintä, jonka seurauksena rimat paukkuivat. Jankkausta kesti niin pitkään, että ehdin jo ajatella, ettei päästä ennen puolta yötä kotiin. Lopulta mentiin siihen, että kävelin ensimmäiset kaksi hyppyä, se auttoi - Rini hyppäsi kauniisti yhtään rimaa tiputtamatta. Kolmas hyppy jäi välistä, kun koira jäi katsomaan, että mihin jäin. Sittenkin, kun hypyt sujuivat, lähetys putkelle takkusi kiitos mun hyvin myöhäisten käskynantojen. Tää laji on aivan liian vaikea mulle ;)
Joka tapauksessa pienen jäähyn ja yhden hypyn poistamisen jälkeen saatiin homma jotakuinkin pelittämään. Nuo useamman hypyn suorat ovat meille ne suurin kompastuskivi tällä hetkellä sen lisäksi, etten mie osaa ohjata koiraa. Hyppysuorat sujuivat heti paremmin, kun en itse kiirehtinyt, kiljunut kuin hullu ja kun en pysähtynyt viimeiselle hypylle tultaessa, vaan jatkoi tyynesti matkaa. Ehkä se on hiljalleen uskottava, ettei Aino huvikseen kerrasta toiseen mulle hoe, etten saa kiljua, kiirehtiä tai räiskiä. Mie en saa jäädä paikalleen senkään takia, että tänään tuli huomattua, että Rini osaa pudottaa puomin hännälläkin ;)
Siksipä mie haluan töpöhäntäisen aussien, niin se ei ainakaan pudottele rimoja hännällään! :D
Kommentit