Meidän ainoat virikkeet keskellä viikkoa ovat olleet lenkkeily ja pari uintireissua. Eilen ajeltiin Kaunislahdelle jo päivällä, kun oli aivan mahtava ilma, ja mulla sattui olemaan pari tuntia vapaata töiden välissä. Kamerassakin oli akkua, joten oli loistosää napsia kuvia. Galleriaan päivittelen varmaan uuden kansiollisen, kunhan tässä jaksan ja ehdin, mutta laitetaan tänne näytille nyt muutama:

1619506.jpg
Malla ja sen rullakieli

1619509.jpg
Malla esittelee purukalustoaan

1619511.jpg
"En mää urputa, mutta..."

1619513.jpg
Vesipeto

1619515.jpg
Ja taas on valittamisen aihetta, kun tuollainen puuhkaeläin tunki samaan kuvaan ;)

1619517.jpg
Saimme kuulla häikäisevän korkeita ja kauniita koloratuurisäveliä

1619518.jpg
"Jos se käskee mennä maahan, niin toki se pitää tehdä vedessä - ainakin puoliksi"

1619520.jpg
Karjakoiran taidonnäyte: välistä sieltä tulla pitää

1619521.jpg
Plyymerlen takaa-ajo

1619526.jpg
Takana tulevat: syökää tomua!

1619530.jpg
Fiksut ja filmaattiset

Tänään oli niin pilvistä ja hämärää jo siihen aikaan, kun rannalle päästiin, etten vaivautunut ottamaan kameraa mukaan. Koirat kuitenkin nauttivat vapaana olemisen riemusta, juoksivat pitkin pitkää rantaa ja melkein tappelivat kepistäkin. Kotona tuhdin aterian jälkeen molemmat painelivat yöpuulle. Huomenna suuntaamme illasta tottistreeneihin, saas nähdä, onnistuuko karjakoiran treenaaminen huonosti vai hyvin huonosti ;) Malla on toisaalta ollut hyvin kuuliainen, joten ei sitä tiedä, jos se vaikka yllättäisi.

Kaksikko on tullut juttuun tosi hyvin, vaikka ajoittaisia purinoita tulee näistä perinteisistä jutuista: Rini on tarkka ruuasta ja leluistaan ja siitä, että sen pitää olla aina ensimmäisenä paikalla. Näistä kolmesta Mallaa näyttää eniten kismittävän se, että Rini haluaa olla ensimmäisenä, aussie kun kiilaa kilpajuoksussakin aina eteen mielellään törmäyksen kera, joten sekös ärsyttää. Sisätiloissa on ollut rauhallista, kun tietää olla jättämättä ruokaa näkösälle; Malla nääs ehti toisena iltana jo ottaa itselleen elämää suuremman tehtävän vahtia ruokasäkkiä. Muuten Malla viihtyy lähinnä unosilla sängyn alla sekä sylissä pusuttelijana - tosin nyt se on monena iltana tullut nukkumaan sohvalle mun viereen, kun olen istunut olohuoneessa televisiota katsomassa. Rinistäkin on hyvää vauhtia kehkeytymässä sylikoira, se yrittää pitää tarkkaan huolen, että se saa yhtä paljon huomiota kuin Malla - mieluummin vielä vähän enemmän. Kokemuksesta tietää kyllä jo nyt sanoa, että Rinin sylikoirakausi päättyy tai ainakin lievenee huomattavasti heti, kun Malla on lähtenyt kotiin.

Malla oli alkuun usein kommentoimassa pieninpäänkin rappukäytävän ääneen, mutta päivien mittaan vahtiminenkin on unohtunut. Rinikin on nähtävästi unohtanut pitää lukua käytävän pienimmästäkin äänestä, mutta en oikein vielä jaksa uskoa, että se olisi pysyvää. Ovikellon soittajista ja sisääntulijoista molemmat ilmoittavat sen sijaan äänekkäästi, mutta tällaiset ilmoitusluontoiset asiat kuuluvatkin molempien tehtäviin.

Mari on tykästynyt Mallaan suunnattomasti. Sain Marin kaveriksi tänään rannalle koiria uittamaan, ja Malla taisi huvittavalla käytöksellään lumota Marin vielä perusteellisemmin - jos se edes on enää mahdollista. Malla sai Marilta uuden lempinimen Malluainen, eikä kukaan varmaan osaa arvata miksi ;)