Tänään Jaamankankaalla hakuilemista opettelemassa. Mentiin jälleen uuteen maastoon, oltiin sammalpohjaisella kangasmetsällä, joka koostui hyvin pitkälle jyrkistä notkoista ja hakkuualueesta. Vasemmalla puolella oli hiekkatie, otettiin se alueeseen, jotta saataisiin koirille harjoitus, jossa pitää ylittää tie. Sää oli kosteahko koko päivän kestäneen sateen jälkeen, aurinko kuitenkin pilkisteli ja tuulikin yritti aika ajoin puhaltaa.

Rinille aluksi valmiiksi kaksi ukkoa, toinen ylämäkeen hakkuuryteikön keskellä olevaan pieneen monttuun, toinen vasemmalle puolelle mäennyppylän taakse jyrkkään alamäkeen. Tsemppasin jo autolta lähtiessä ukkoja etsimään, joten intoa ei ainakaan puuttunut.

Lähetykset vähän tökkivät tänään, ensimmäiselle ukolle piti lähettää kolmisen kertaa, ennen kuin koira lähti onnistuneelle etsintäreissulle. Rini karkasi pari kertaa tosi reippaasti alueen ulkopuolelle, viimeisellä pistolla korjasi kuitenkin itse ja löysi lopulta ukon. Rullan kanssa tuli hyvin luokse, palkan jälkeen vauhdikkaasti näytölle. Rini ei meinannut millään jäädä maalimiehen luo sen jälkeen, kun palkat oli syöty.

Toisellekin ukolle piti lähettää kaksi kertaa ennen onnistunutta lähetystä. En nähnyt mäennyppylän takia juuri koiran työskentelyä maastossa, mutta maalimieheltä saatiin palautetta, että nopeasti tarttui rullaan. Näytölle lähtiessä Rini jäi minua odottamaan, mutta lähti sitten kehotuksesta palkkaa hakemaan. Taas neiti lähti ukolta ennen aikojaan, tarvitsi lisäkäskyt ukon luona pysymiseen.

Kolmas ukko oli selkeästi kaikkein onnistunein. Koira lähti töihin yhdellä lähetyksellä, teki hyvin töitä, toi nopeasti rullan ja lähti vauhdikkaasti näytölle. Nyt malttoi pysyä ukolla niin pitkään kuin oli tarvis.

Jatkossa pitää muistaa ottaa mukaan vaikka sellaisia nameja, joita maalimies voi pilkkoa pienemmiksi ja antaa vähitellen, jottei ukon luota tulisi liian kiire pois.

Tehtiin ukkojen etsinnän jälkeen esineruutua 40x40m alueella. Rini haki loistavasti ensimmäisen esineen (muovinen leludinosaurus), mutta kun lähetin toiselle, alkoi outo empiminen hommassa: koira karkasi ensin juoksentelemaan taas selkeästi alueen ulkopuolelle ja palasi aina vain paikalle, josta ensimmäinen esine löytyi. Monen epäonnistuneen lähetyksen jälkeen muistuteltiin kahden Lyytin löytämän rukkasen kanssa, että mitä ne esineet oikein olikaan. Käänsin Rinin pois siksi aikaa, kun rukkaset käytiin viemässä takaisin ruutuun. Uudella lähetyksellä Rini toi mulle ensin toisen karvarukkasen ja kolmannella pistolla tulivat Ainon sukat, nyt näkyi jo ihan selvästi, että nenäväylät olivat auenneet eikä koira enää etsinyt näöllä. Onnistuneiden pistojen jälkeen oli hyvä lopettaa treeni siihen.

Mietittiin jatkossa esineruutua valmistelevaksi rutiiniksi sellaista, että aina ennen esineruutuun menoa heitän koiralle vaikka yhden esineen metsään tai ihan vain maahan ja pyydän hakemaan - nyt kun ongelmana näytti olevan se, ettei koira muistanut, mitä siltä vaadittiin. Treeni oli hyvä, maasto melko vaativa, mutta sitäkin opettavaisempi. Olin ihan tyytyväinen treeneihin, vaikka Rini on tehnyt paremminkin, tästä on kuitenkin taas hyvä jatkaa.