Illalla ajeltiin Pärnävaaralle pienhakuryhmämme tottistreeneihin. Me myöhästyttiin alusta noin 20 minuuttia, kun töissä meni suunniteltua pitempään, mutta päästiinpähän melkein suoraan töihin. Rini sai parikseen Lyyti-kultsun, ja kun saatiin valita, niin me aloitettiin paikkamakuusta, kun kierroksia oli taas vähän liikaa. Paikkamakuu oli muuten hyvä, mutta laukaukset vähän hermostuttivat, kun mammasta ei saanutkaan tukea. Rini pysyi kyllä paikallaan, mutta laukausten jälkeen takaa alkoi kuulua järkyttävää volisemista. Kävin palkkaamassa koiran, kun se hiljeni, sen jälkeen Miimi meni seisomaan Rinin lähelle varmistamaan, että jos se alkaa piipata uudestaan, niin sitten Miimi kieltää, enkä minä. Loppuaika paikkamakuusta meni hyvin, ei piippausta. Miimi kehui paikkamakuuta varmaksi, ainoa huono juttu siinä on se, että koira huomaa kaiken ympärillään, eli hyvin häiriöherkkä se sitten kuitenkin on. Jatkossa pitää ehdottomasti varmistella, ettei se koskaan pääse lähtemään. Kaveri olisi siis paikkamakuuharjoituksiin tosi näppärä. Miimi korosti myös sen tärkeyttä, että paikkamakuun aikana koira ei koskaan saa huomiota minulta, ettei se opi, että piippaamalla mamma tulee luokse.

Vaikka paikkamakuu ei mennytkään nyt ihan niin kuin suunnittelin, niin olin siihen kuitenkin tyytyväinen. Rini ei ole aiemmin laukauksia kuullessaan reagoinut noin, mutta toisaalta mie oon aina ollut sen tukena, kun se on niitä kuullut. Jatkossa otetaan vaan lisää toistoja, niin josko tilanne ei enää niin kamala olisikaan, vaikka jääkin yksin.

Paikkamakuun jälkeen tehtiin seuraamista. Rini jätättää käännöksissä, siihen saatiin Miimiltä hyvä neuvo: nami molempiin käsiin ja aina käännöksen jälkeen suora palkka. Mun pitäisi ryhtyä opettamaan Rinille täyskäännöstäkin uudelleen, se kun meni ihan ymmälleen, kun käännyin vasemman kautta oikean sijaan. Muuten seuraaminen oli neidiltä tosi hyvä suoritus, kontakti kesti tosi hyvin.

Teimme liikkeestä maahanmenonkin. Jostain syystä se ei tänään tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Rini ilmeisesti päätti näyttää mulle pitkää nenää, kun ehdin ennen treeniä luetella meidän kaikkien liikkeiden ongelmakohdat.

Luoksetulokin sujui ilman ongelmia, se oli vauhdikas ja nopea, eteen istuminen oli väljähkö, mutta sitä ehtii treenata. Miimin mukaan Rini on tyypillinen aussie: sen pää pysyy liikkuessa paikallaan ja muu kroppa liikkuu, lisäksi sillä on koko ajan naamallaan sellainen ilme "kohta se sanoo jotain, kohta se sanoo jotain, kohta, kohta, kohta". Huvittava otus.

Kokeiltiin noutoa ensin meidän pienellä kapulalla, sitten lopuksi vielä puolen kilon pk-kapulalla. Ote pienestä kapulasta oli vähän huono, mutta muuten nouto oli tosi vauhdikas. Puolen kilon kapulalla otekin parantui huomattavasti, edelleen jopa palautus oli nopea, joten olin syystäkin tyytyväinen. Saatiin lisäksi vinkki painavamman kapulan kanssa treenaamiseen - Rini kun on tähän asti ollut sitä mieltä, että meidän kilon pk-kapula on diipadaa-tuote ja joutaisi takaisin valmistajalle. Miimi ehdotti noutoa lyhyellä matkalla niin, että kapula on mun ja koiran välissä. Nouto sai meidän tämänpäiväisistä liikkeistä kuitenkin parhaat kehut, mistä olin mielissäni. Toisaalta eihän se mikään ihme ole - Rini kun tykkää kauheasti noutamisesta - ainakin kivoilla esineillä.

Tottistreenin lopuksi ryhdyttiin harjoittelemaan eteen lähetystä. Ensin käytiin Rinin kanssa viemässä yhdessä pallo kauemmas, tultiin takaisin ja lähetin sen sitten palloa hakemaan. Toisella kerralla Miimi otti pallon ja vei sen paikalleen, härnäsi mennessään Riniä. Kolmannella kerralla Miimi piti jo palloa kädessään, lähetin koiran ja palkka tuli, kun se pääsi Miimin eteen. Neljännellä kerralla pallon sai Miimiltä vasta, kun Rini oli käskystä mennyt maahan ensin. Miimi kannusti opettamaan eteen lähetystä niin, että koira oppii jäämään nenä menosuuntaan, se näyttää kuulemma hienommalta ;) Se vaan meinaa sitä, että eteen lähetyksen opetuksessa tullaan tarvitsemaan apukäsiä.

Kun innostusta oli vielä jäljellä ja koirillakin tuntui olevan virtaa, päätettiin mennä tekemään esineruutua. Tallattiin 50x50m alue, jonne kylvettiin Pamia ja Unskia varten kolme esinettä. Rini katseli ensin autosta, kun Unski ja Pami kävivät esineitä etsimässä, sitten se olikin jo täynnä virtaa hommiin päästessään. Mun pyynnöstä esineet vietiin metsään vasta sitten, kun olin ottanut koiran autosta, jotta se näkee, että metsään menee esineitä. Esineitä vietiin meille viisi. Rini yllätti mut totaalisesti, kun se toi mulle viidestä esineestä neljä, vaikka "eihän me osata esineruutua". Olisi se varmaan viidennenkin tuonut, jos olisin pyytänyt, mutta kun treeni meni niin loistavasti, niin ajattelin, että parempi jättää siihen. Esineet olivat vielä vieraita, Rini toi kaksi hanskaa, puukontupin ja lippiksen. Ainoa moite kenttätyöskentelyssä oli se, että kun Rini oli tuomassa mulle lippistä, se sattui puukontupen kohdalle, ja hajun saadessaan se tietysti vaihtoi esinettä. Seuraavalla lähetyksellä tuli sitten lippiskin perille. Oli kuitenkin aika mahtisaavutus meidän esineruutuharjoituksilla! Miimi arveli, että Rini otti oppia Unskilta ja Pamilta niiden työskentelyä katsellessaan, sekin auttaa asiaan.

Kotona on ollut jälleen väsynyt koira. Huomisen isomman porukan treenit luultavasti peruuntuvat, kun Mari joutuukin olemaan töissä pitempään. Mutta tiedä, jos Aino olisi kuitenkin innostunut treenaamaan huomenillalla. Lauantaista onkin sitten tulossa pitkä päivä, kun lähdetään aamulla aikaisin taas pienelle automatkalle.